Veto kylvetti ”Poikaa” sunnuntaina Savonjoessa.
Veto juhlii jälleen kultaa
28.9.2017
Vimpelin Veto saalisti toisen peräkkäisen Superpesiksen Suomen mestaruuden kaatamalla Sotkamon Jymyn finaalisarjassa voitoin 3-1. Mestaruus sekoitti Vimpelin kylän, sillä joukkuetta oli lauantai-iltana vastaanottamassa useita satoja faneja. Vedon pelaajat toivat myös luonnollisesti ”Pojan” kannattajiensa luo, mikä tiesi ravintola Ristiviitosen pullistelua väenpaljoudesta. Vedon pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki oli mestaruuden varmistuttua helpottunut mies.
- Helpotus oli pillin soidessa ensimmäinen tunne. Kausi oli todella vaikea ja raskas isoine kokokoonpano-ongelmineen. Olen sitä mieltä, että ansaitsimme tämän mestaruuden.
Viuhkamestari vietti kauden aikana vaikeita öitä. Ajatukset myllersivät ajoittain raskaita polkuja.
- Kyllä öitä nukuttiin huonosti. Se ei kuitenkaan tullut pelosta, vaan siitä, että välitän tästä joukkueesta niin paljon. Uskoa ja sisua on punnittu rajusti niin minulla kuin muillakin joukkueen jäsenillä.
- Mestaruus on myös yhteisöllinen juttu. Kannattajien tuki ja kannustus on ollut todella huikeaa. Sitä menee kiitos heille, Kivimäki sanoi.
Kokemusta ja nuoruutta
Veto-joukkoja johti tärkeällä panoksellaan kapteeni Henri Puputti. Hän myös teki lauantaisessa palkintojenjaossa hienon eleen luovuttamalla ”Pojan” noston tähän kauteen uransa päättävälle Tuomo Lönnmarkille.
- Kun kuulin Tuomon päätöksestä kesän puolivälissä, päätin antaa nostohomman hänelle mikäli voitamme mestaruuden. ”Lönni” on uskomattoman nöyrä ja loistava joukkuepelaaja.
Kapteeni jakoi kehuja myös nuorille tähdille.
- Mestaruuden yksi avainasioita oli isoihin ulkopelisaappaisiin astuneiden Olli Heikkalan ja Arttu Ruuskan panos. He tekivät meistä mestarijoukkueen, Puputti suitsutti.
21-vuotias Olli Heikkala todellakin kantoi vastuun mainiosti. Hän otti ison ulkopeliroolin seitsemänkertaisen etenijäkuninkaan Sami Haapakosken loukkaannuttua puolivälieräsarjan avauksessa.
- Tulin tosiaan hieman takaportin kautta pudotuspeleihin loukkaantumisten vuoksi. Kun sain vastuuta, tunsin päällimmäisenä nautintoa. Tunsin tavallaan nousevani ylöspäin ja kasvavani. Oli aivan mahtavaa päästä todella näyttämään eikä olemaan vain varamies, Heikkala summasi.
