Vesa Keskisen itsenäisyyspäiväkirjoitus:
30.11.2016
Vesa Keskisen itsenäisyyspäiväkirjoitus:
Välittämisasenteella isänmaa itsenäiseksi ja Suomi nousuun
Välittäminen on isänmaallista. Välittäminen on inhimillistä. Välittäminen on elämänasenne. Kuka meistä haluaa itseään pidettävän välinpitämättömänä?
Aikoinaan suomalaiset välittivät isänmaastaan ja siksi Suomi on nyt itsenäinen maa. Sotaan mentiin puolustamaan maatamme - niin sotilaat kuin lotatkin - ja kotijoukot olivat heidän tukenaan. Ei silloin ihmetelty tasa-arvon nimessä, mitkä olivat miesten töitä ja mitkä naisten töitä. Kukaan ei miettinyt ja laskenut, antaako elämästään minuutin enemmän vai vähemmän isänmaan pelastamiseksi. Silloin oli kyse minuuttien sijasta vuosien uhrauksista ja pahimmassa tapauksessa oman elämän. Silloin ei laskettu päivän pituutta ja pohdittu, oliko hieman väsynyt vai eikö muuten vaan oikein huvittanut. Nykyajan suomalaiset luulevat Suomen talouden lähtevän nousuun muutaman minuutin työajan lisäämisellä. Sota-aikana suomalaiset olivat valmiita uhraamaan nuoruutensa ja jopa henkensä isänmaan eteen. Me taistelemme työminuuteista vailla pelkoa kuolemasta. Asennettamme ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua välittäväksi, kun aiheena on Suomen talouden kohentaminen jokaisen työpanosta nostamalla.
En edes halua ajatella, millaisia tunteita toimintamme herättää niiden noin 20 000 sotaveteraanin mielissä, jotka ovat vielä keskuudessamme. En tarkoita toimillamme pelkästään työminuutteja. Tarkoitan sillä myös kaikkea sitä toimintaa, joka ei edistä isänmaamme hyvinvointia. Sellaisen toiminnan ilmenemismuodoista on meillä kaikilla omat näkemyksemme, mutta maalaisjärkeä käyttävillä ne ovat melko yhteiset. Osa niistä ilmenemismuodoista olisi saanut suuren osan sodan ja rauhan aikana menehtyneistä sotaveteraaneista kääntyilemään haudoissaan, jos se olisi mahdollista. Me kuitenkin annamme isänmaatamme kohtaan välinpitämättömän toiminnan jatkua. Suomi lähtee nousuun, kun me kaikki käärimme hihat minuutteja laskematta.
Välittäminen geeneissämme, tulevaisuus nuorissamme
Meidän ihmisten geenit ovat edelleen lähes identtiset kuin mitä ne olivat kivikauden ensi-isillämme. Me olemme kehittyneet kestämään nälkää, janoa, kylmyyttä, kipua ja äärimmäisiä elinolosuhteita. Me olemme kautta historian välittäneet toisistamme. Se on meillä geeneissämme. Ihmisillä on myös aina ollut stressiä aiheuttavia elementtejä elämässään. Meidän ei nykyään kovin usein tarvitse pelätä petojen hyökkäyksiä tai tarttuvia tauteja. Ei ainakaan Suomessa. Meidän "petomme" täällä ovat erilaisia ja tarttuvin "taudeistamme" on lorvikatarri, joka on yksi välinpitämättömyyden ensioire.
Itsenäisen Suomen tulevaisuus on nuorissamme ja heidän välittämisasenteessaan. Se ei yksin riitä, että välittäminen on heidän - kuten meidän kaikkien - geeneissä. Nuoret tarvitsevat lisäksi ympäristön, joka tukee tätä luontaista luonteenpiirrettä. Tärkein ympäristö on koti, jossa luodaan lapselle ja nuorelle perusarvot ja -asenteet elämälle. Vanhempien täytyy omalla esimerkillään kannustaa lastaan välittämiseen ja sitä kautta ahkeruuteen. Näin lorvikatarri-taudin puhkeamisen vaara kutistuu lähes olemattomaksi.
Maailma ei välinpitämättömiä elätä
Minulla tulee keväällä 30 vuotta täyteen Kyläkaupan palveluksessa. Lapsesta lähtien minulle on opetettu, että ei maailma laiskoja elätä. Töitä on jokaisen tehtävä elääkseen. Meidän perheessä ei viikkorahoja tunnettu. Rahaa sai töitä tekemällä. Ensimmäisenä työnäni muistan hintalappujen liimaamisen tuoteisiin. Olin silloin alle kouluikäinen, noin viisivuotias. Työ oli urakkatyötä; pennin per liimattu hintalappu. Tuhannen lapun jälkeen oli päivä onnistunut ja kymmenen markkaa taskussa omaa rahaa. Pienestä pojasta lähtien opin Kyläkaupasta välittämisen ahkeroimalla "elantoni" eteen. Olen kiitollinen siitä, että minulle ei koskaan annettu automaattista viikkorahaa - lorvirahaa. Lapsena opittu Kyläkaupasta välittämiseni jatkuu edelleen. Parhaiten sen on voinut huomata jatkuvana uudistumisena ja laajentumisena. Kyläkaupasta välittäminen on työntekijöistä välittämistä, seutukunnista välittämistä ja samalla koko Suomesta välittämistä. Meillä ei nykypäivänäkään ole varaa elää välinpitämättömästi eikä opettaa sellaista asennetta nuoremmillemme. Vastuu on meillä aikuisilla toimia esimerkillisesti.
"Silloin ei laskettu päivän pituutta ja pohdittu, oliko hieman väsynyt vai eikö muuten vaan oikein huvittanut." Voimme olla onnellisia, että emme ole sodassa. Se ei silti oikeuta meitä toimiaan isänmaamme hyvinvointia vastaan. Olen itselleni uudistanut edellä mainitsemani vanhan sanonnan ”maailma ei laiskoja elätä” nykypäiväiseksi ”maailma ei välinpitämättömiä elätä”. Laiskuus on välinpitämättömyyttä, mutta välinpitämättömyys on myös paljon muuta.
Tämän itsenäisyyspäiväkirjoitukseni tarkoitus on herättää miettimään kaikkia niitä mahdollisuuksiamme toimia itsenäisen Suomen eteen niin, että meidän noin 20 000 sotaveteraaniamme voivat olla meistä ylpeitä. Olemme heidän lapsiaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Vesa Keskinen
