Jari Ala-Varvi valmistaa kiireisimpinä aikoina kaapeleita Paratronicin palveluksessa. Yrittäjä Petri Rantala on osannut vuosien varrella hyvin mukauttaa yrityksensä palveluja ja tuotekirjoa kysyntää vastaavaksi.
Varjoliidin vei pyörätuoliin - työ pitää mielen korkealla
15.10.2020
Juha Aho-Pynttäri
Kuortanelaisyrittäjä Petri Rantala istuu työhuoneessaan samalla paikalla, jossa oli hänen alakouluvuosinaan opettajainhuone. - Vuonna 1983 täältä lähdin ja vuonna 2013 tänne palasin, hän kertoo.
Rantala osti kunnan jo ajat sitten lakkautetun Heikkilän koulun ja siirsi yrityksensä toiminnan sen 350 neliön tiloihin. Vaikka muutto tuolloin kolminkertaisti Rantalan vetämän Paratronic Oy:n tilat, ne tuntuvat jäävän nyt uudemman kerran ahtaiksi. - Olisihan tuolla yläkerrassa tietysti tilaa, mutta kun en minä sinne tällä pyörätuolillani pääse, yrittäjä virkkoo.
Isku 15 metristä vasten järven jäätä
Kevätauringon kirkastamat päivät vuonna 2004 houkuttelivat Kuortaneenjärven jäälle varjoliitäjiä harrastuksensa pariin. Moottorikelkka hinasi lähes kilometrin pituisella narulla liitäjät vuoron perään yläilmoihin. Lajista pitkän kokemuksen omanneen Petrin Rantalan nousu kuitenkin epäonnistui.
- Varjoliitäjä vetää startissa siiven päälle ja nousee hinauksen voimasta ilmoihin. Minulla tuossa nousussa siipi rupesi jäämään taakse ja kääntymään sivulle eli olin menossa lock out -tilaan. Silloin irroitin narun, nostin jalkoja ylös ja yritin saada jäälle "liukuperslaskun". Osumiskulma oli kuitenkin liian jyrkkä. Pudotusta tuli noin 15 metriä, mies muistelee.
Oma arvio tapahtuneen syyksi on se, että hän oli käyttänyt samaista liitovarjoa edellisen kerran Tanskassa meren rannalla ja käytön jälkeen pakannut sen kostealla nurmikolla. - Kun sitten seuraavalla kerralla puoli vuotta myöhemmin avasin varjon järven jäällä, se oli sen verran ryppyinen, että käsittääkseni siinä ei yksinkertaisesti pysynyt virtaus kiinni, Rantala arvioi.
Teho-osastolta suoraan työllistäjäksi
Alaraajahalvaus pisti elämän kuviot uusiksi muutamissa sekunneissa. - Aika sairaalan teho-osastolla meni vähän sumennossa, mutta kun pääsin normaalille osastolle, allekirjoitin veljelleni työsopimuksen. Normaalisti en ole erilaisten tukien kannattaja, mutta siihen tilanteeseen työllistämistuki tuli enemmän kuin tarpeeseen.
Kuntoutumisjaksoltaan Rantala palasi palasi elokuussa vähitellen töiden pariin. Yritystä olivat siihen saakka työllistäneet lähinnä varjoliitimien ja niihin liittyvien oheistarvikkeiden myynti- ja kunnostustyöt sekä verkkokaupan välityksellä myydyt erilaiset sääasemat oheislaitteineen. Mukaan kuvioihin olivat tulleet myös ilmailuradiot ja niiden antennit. Niiden väliin tarvittiin kaapeleita, jonka takia Rantala osti ensimmäisen kaapelirullan vuonna 2003 tietämättä vielä, että juuri kaapeleista tulisi lähivuosina heidän päätuotteensa.
- Sääasemat jäivät meillä vähemmälle, kun niistä tuli muutamilla kympeillä myytävää market-tavaraa. Vähitellen tilalle tulivat erikoismitoin tuottamamme erikoiskaapelit. Kiinasta saa kyllä halvalla metrin tai kahden pituisia valmiskaapeleita, mutta sitten kun tarvitaan vaikkapa se 2,7 metrin kaapeli, siinä on meidän juttumme.
Hieman yli puolen miljoonan euron liikevaihdon omaava Paratronic pääsee toimittamaan kaivos- ynnä muun teollisuuden tarpeisiin joskus isojakin usean sadan kappaleen erikoiskaapelisarjoja. Rantala myöntää, että aina hän ei edes tiedä mihin kaikkiin tarpeisiin mitäkin kaapelia erilaisine liittimineen tilataan. - Meiltä lähtee asiakkaille määrämitoin kymmeniä erilaisia kaapeleita, joiden päihin kiinnitämme tilausten mukaisesti liittimiä jopa 500-1000 erilaisen liittimen valikoimasta.
Yrityksellä ei ole hyllyssään ainuttakaan valmiskaapelia, sillä kaikki saadaan villein mitoin tehtäviksi. Pienen kaksi ihmistä ja kiireapulaisen työllistävän yrityksen vahvuus on Rantalan arvion mukaan ketterä toiminta ja nopea palvelu.
Rantala kertoo, että vaikka onnettomuus vei hänet pyörätuoliin, hän voisi halutessaan harrastaa varjoliitoa edelleen. Laji kuitenkin täytti aikanaan niin paljon hänen työ- ja vapaa-ajan kuvioitaan, ettei harrastus enää huvita. Halvautumisen jälkeiset vuodet hän sanoo pystyneensä pitämään mielialan varsin korkealla. - Se on työni ansiota. Ilman sitä olisin varmaan heikommassa hapessa, hän arvioi.
