Kuvassa vasemmalta Elina Pykälämäki, Hanna Alatalo ja Peetu Pykälämäki. Porukan mottona on, että periksi ei anneta. Niinpä innolla odotetaan tulevia satokauden näkymiä.
Väiskin Vatut jatkaa isä -Väiskin jalanjäljissä
26.6.2024
Vivi Triballi
Kaikki tunsivat Alavudella nyt jo edesmenneen Uudenmäen Väiskin. Tyttäret Hanna Alatalo ja Elina Pykälämäki kertovat isänsä olleen kansanmies, joka tuli toimeen kaikkien kanssa.
- Uudenmäen Väiski tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Väiskin, huudahtavat tyttäret lähes yhteen ääneen.
Se on helppo uskoa, sillä Väiski oli monitoimimies, joka harrasti laajasti.
- Isä oli tosi sosiaalinen. Hän näytteli näytelmäpiireissä, lauloi kuoroissa ja itsekseen ja harrasti paljon, esimerkiksi avantouintia, Elina luettelee.
Lapsenlapsillekin Väiski-pappa oli tuiki tärkeä.
- Pappa opetti minut ajamaan traktoria, iloitsee Elinan poika Peetu, joka onkin tätä nykyä vadelmatilan traktoritöistä vastaava.
Kaikki alkoi perinnöstä
Kun Väinö Uusimäen perintö jaettiin, saivat sairaanhoitajana kotisairaalatyössä toimiva Hanna Alatalo ja koulunkäyntiavustajana leipänsä tienaava Elina Pykälämäki isältään osan tiluksista, eli kuuden hehtaarin alueen.
- Mietimme useamman illan yhdessä tulen äärellä, miten voisimme jatkaa isän perintöä. Karsimme kaikki huonot ideat ja ajattelimme, että voisimme viljellä päätöidemme ohessa jotakin. Mansikka tuntui liian tavalliselta kun sitä viljelevät monet muutkin, mutta sitten keksimme vadelman viljelemisen, selvittää Hanna.
Kokemusta naisilla ei vadelman viljelemisestä liiemmälti ollut.
- Meillä on pihassa ollut vähän vadelmaa, mutta vain omiksi tarpeiksi, myöntää Elina.
- Yksi tuttava oli vähän aiemmin aloittanut vadelman kasvattamisen ja häneltä saimme paljon tietoa. Olemme myös ottaneet yhteyttä muihin marjanviljelijöihin ja verkosta on löytynyt lisäksi hyödyllistä tietoa, Hanna paljastaa.
Niinpä sisarukset menneenä keväänä hankkivat Peuraniemen taimitilalta Kajaanista 500 vadelmantainta.
- Meillä kasvaa tiluksilla nyt kolmea lajiketta, Muskoka, Ottawa sekä uusi norjalainen lajike Stiora. Aluksi viljelyksessä on vajaa puoli hehtaaria, mutta meillä on mahdollisuus laajentaa myöhemmin vaikka koko alueelle, Hanna sanoo.
Viljelysalaa raivattiin ja lannoitettiin keväällä. Tulevista versoista saadaan tulevaisuuden tarpeisiin lisää taimia. 14 -vuotias Peetu pitää viljelmää myös järkevänä ajatuksena ja on ollut koko ajan touhussa mukana traktorin kanssa.
- Ei sitä osaa olla jouten. Me ollaan hengeltämme maaseutuihmisiä ja tykätään tehdä ruumiillista työtä, myöntävät Väiskin perilliset.
Hanna Alatalo kertoo 13 vuotiaan tyttärensä Erikan odottavan myös innolla sitä aikaa, kun pääsee poimimaan vadelmia.
Tilalla on lisäksi valmiina ulkorakennus, josta tulee loistava tukikohta ja marjamyymälä, kun marjasesonki käynnistyy.
- Tietysti jännitämme miten ensimmäinen talvi sujuu, mutta kesän 2025 aikana ensimmäisen sadon pitäisi valmistua, Uusimäen Väiskin perilliset kertovat ja lupaavat myös itsepoimijoille mahdollisuuden tulla poimimaan vadelmaa, jota Väiskin Vatut tuottaa.
