Uutuuskirja kokoaa naisten kertomukset savotoilta ja uittopuroilta
25.9.2024
Kämppäemäntiä ja laivakokkeja -tietokirja kertoo naisista, jotka vastasivat metsä- ja uittotyömaiden ruokahuollosta 1900-luvun puolivälin kieppeillä.
Tapion julkaisema tietokirja Kämppäemäntiä ja laivakokkeja vie lukijansa syrjäseutujen metsä- ja uittotyömaille. Samalla se kokoaa ensimmäistä kertaa kattavasti yhteen kämppäemäntien, uittoemäntien ja laivakokkien historian.
Tietokirja valottaa tutkimustiedon, haastatteluiden ja valokuvien avulla maailmaa, jossa nuoret naiset vastasivat metsätyömiesten ruokahuollosta. Teos esittelee alkeellisia työskentelyolosuhteita, joita ei ole enää olemassa, sekä työyhteisöjä, joissa naisten tuli pärjätä.
Savottakämpät olivat samaan aikaan työ- ja asuinpaikkoja, ja niillä pätivät kirjoittamattomat sääntönsä.
”Emäntien tarinat oli hyvä koota yksiin kansiin, kun niiden kertojia on vielä jäljellä. Tarinat eivät ole satuja, mutta monia niistä voi nykyihmisen silmin pitää hyvin erikoisina”, kirjan kirjoittanut Maaria Haikola pohtii.
Vuonna 1998 syntynyt Haikola päätyi aiheen pariin opintojensa kautta. Hän haastatteli historian pro gradu -tutkielmaansa yli 50 kainuulaista emäntää. Sotkamossa asuva Haikola työskentelee toimittajana.
”Halusin tehdä graduaiheestani populaarimman version, jotta se olisi houkuttelevampi lukea. Tahdoin myös kertoa metsä- ja uittotyömailla työskennelleiden tavallisten naisten tarinat laajemmin”, Haikola kertoo.
Kämpillä rakastuttiin, opittiin pärjäämään, väsyttiin raskaaseen työhön ja koettiin ahdistavia tilanteita. Tosielämän Savotan Sannit ja Kauniit Veerat osoittavat, ettei elämä metsätyömailla ollut suomifilmien kaltaista musiikkikomediaa.
Ennen sotia ja sotien jälkeen maaseudulla ja syrjäkylillä vaihtoehtoja oli nuorille naisille vähän. Emännän työ oli askel itsenäisyyteen, ja siinä tienasi markkoja ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin.
”Kirjaa lukiessaan voi pysähtyä miettimään, miten itse olisi pärjännyt vastaavissa olosuhteissa. Olisiko ruoanlaitto nuotion ylle laitetussa padassa käynyt kätevästi, tai olisivatko päivät syrjäisillä metsäkämpillä tuntuneet yksinäisiltä?”
Haikola muistuttaa, että emännät olivat tärkeä osa metsä- ja uittotyötä.
”Metsätyö antoi monille perheille elannon ja oli merkittävä ala Suomelle. Naiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle, kun on keskitytty tukkijätkiin ja heidän tekemäänsä työhön. Sen työn taustalla oli monia toimeliaita naisia.”
