Nuori kyläkauppias 90-luvun alussa
Töissä Kyläkaupassa 30 vuotta
30.3.2017
Kun 19-vuotiaana nuorukaisena astuin 28.3.1987 virallisesti Kyläkaupan palvelukseen, en osannut siinä vaiheessa kuvitellakaan, mitä kaikkea saan kokea ja oppia seuraavan 30 vuoden aikana. Takanani olivat peruskoulu, lukio, armeija ja epäonnistuminen Helsingin kauppakorkeakoulun pääsykokeessa. Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun sain tiedon, että minulta oli jäänyt pääsykokeesta puuttumaan vain yksi vaivainen piste. Pettymys oli suunnaton. Olin aina tottunut onnistumaan elämässäni ja siksi silloin halusinkin uskoa, että tämä puuttuva piste oli minulle jonkinlainen kohtalon merkki tulevaisuuttani ajatellen. Minun ei kuulunut lähteä opiskelemaan Helsinkiin vuosikausiksi. Uskoin, että kohtalo halusi, että menen töihin Kyläkauppaan ja pysyn Tuurissa. Näin haluan uskoa edelleen, sillä varmasti Helsingin houkutukset olisivat pidentäneet opiskeluaikani kohtuuttoman pitkäksi ja mikä pahinta, opinahjo olisi todennäköisesti näiden vuosien aikana kaventanut mielikuvitustani ja ajanut minut saman muotin läpi kaikkien muiden opiskelijoiden kanssa. Mehiläinen kun ei tiedä minkään fysiikan lakien mukaan pystyvänsä lentämään, niin se lentää, mutta jos se tietäisi, se kömpisi ruohonkorsien seassa eikä pölyttämisestä ja hunajan keruusta tulisi yhtään mitään. Koen olevani tietyllä tavalla kuin tarinan mehiläinen.
Minä kannatan opiskelua ja kannustan kaikkia opiskelemaan, vaikka minun kohtalonani oli hieman toisenlainen tapa opiskella - elämän loppuun jatkuva itseopiskelu.
Ensimmäiset seitsemän vuottani Kyläkaupassa olen nimennyt isä-Matin kyläkauppakorkeakouluksi. Sain isältäni ensimmäiseksi ostoalueekseni osaston, jonka tuotteet eniten kiinnostavat jokaista nuorta miestä - pesu- ja puhdistusaineet. En ollut koskaan elämässäni pessyt pyykkiä tai pyyhkinyt pölyjä. Ilmeisesti suoriuduin isäni mielestä siitä ostoalueesta hyvin, koska seuraavaksi sain ruveta ostamaan siteitä, tamponeja, vaippoja ja WC- ja talouspapereita. Jälleen kerran sellainen ostoalue, joka ei nyt ihan ollut nuoren miehen kiinnostuksen ykköskohde. Näiden jälkeen sain ostovastuulleni kosmetiikan ja lehtimainosten tekemisen. Silloin lehtimainokset tehtiin käsityönä eli luonnollisen lehtisivun kokoiselle arkille kirjoitettiin teksti käsin ja teipattiin tuotekuvat kiinni arkkiin. Sitten vein arkin tai kopion siitä Viiskunta -lehteen Alavudelle.
Kaikista näistä vastuualueista löysin mielenkiintoiset puolensa, vaikka kaikki olivat minulle ensin hieman ei-niin-mielenkiintoisia. En kuitenkaan nähnyt tulevaisuuteni olevan pelkästään ostamista ja myymistä, kuten isäni kertoi kaupankäynnin olevan. Kaupankäynti oli sitä "leipää". Koin jo silloin, että sen leivän lisäksi kansa kaipaa myös sirkushuveja.
Keväällä 1994 astuin isäni saappaisiin 26-vuotiaana. Isäni jäi jo 46-vuotiaana vapaaherraksi nauttimaan harrastuksistaan metsästyksestä, kalastuksesta ja metsätöistä.
Silloin lähes ensitöikseni näytin tärkeimmille ostajillemme Market-lehdestä myyntitilastoa Suomen suurimmista tavarataloista. Kyläkauppa oli vuoden 1993 myynnillä sijalla 12. Kerroin heille, että kun tämä lehti ilmestyy vuonna 2000, niin Kyläkauppa on Suomen toiseksi suurin tavaratalo. Ja niin se oli, kun Market-lehti julkaisi vuonna 2000 edellisen vuoden myynnit. Jälkeenpäin he ovat kertoneet, että he ajattelivat silloin vuonna 1994, että voi poikaparkaa, kun joutuu pettymään liian kunnianhimoisen tavoitteen mahdottomuuden edessä.
Visioni on ollut alusta lähtien Kyläkaupasta matkailunähtävyydeksi. Vuonna 1994 se tuntui täysin absurdilta ajatukselta. Toivottomalta joka tavalla. Miten punaisesta peltihökötyksestä millään matematiikalla tai edes millään mielikuvituksella saa matkailunähtävyyttä. Kun katsotte ohessa olevaa ilmakuvaa, niin Tom Cruisekin olisi tuumannut, että Mission Impossible. Uskoni oli vahva ja se on edelleen vahva.
Kyläkaupasta matkailunähtävyydeksi -visioni oli toivottomuudestaan huolimatta minun mielestäni ainoa oikea tie saada Kyläkauppa kasvamaan haluamaani suuntaan. Loogista on, että jos halusin Kyläkaupan myynnin kasvavan, niin se tarvitsi lisää asiakkaita entistä kauempaa. Loogista on, että asiakkaiden pitää matkustaa tullessaan Kyläkauppaan. Loogista on myöskin se, että ihmiset matkustavat matkailunähtävyyksiin. Kyläkaupasta oli siis alettava pitkäjänteisellä työllä tekemään matkailunähtävyyttä. Kyläkaupasta matkailunähtävyydeksi -visio oli ainoa mahdollisuus tehdä tavoitteesta totta. Seitsemän vuotta meni vision lanseerauksesta siihen, että vuoden 2001 tilastotiedoilla vuonna 2002 MEK (Matkailun edistämiskeskus) ilmoitti, että Kyläkauppa on Suomen suositun matkailukohde.
Vuonna 2000 päätin uhrata yksityisyyteni Kyläkaupan eteen. Inhimillistää Kyläkauppa antamalla sille kasvot. Kaikki muut tavaratalot olivat kasvottomia, kylmiä koneita. Tein sen erittäin laskelmoidusti perustamalla Miss Miljoona -kilpailun, jossa voittaja saisi työvuodestaan (13 kuukautta) miljoonan markan palkinnon. Lähes jokainen lehti kirjoitti jotakin Miss Miljoona -kilpailusta sen 27 kuukauden keston aikana. Tiesin tarkalleen, mitä tein. Uhrasin yksityisyyteni Kyläkaupan tunnettavuuden lisäämiseksi ja sitä kautta sen tulevaisuuden turvaamiseksi. Mitä enemmän Kyläkaupalla on tunnettavuutta, sitä kiinnostavampi se on. Ja mitä kiinnostavampi se on, niin sitä enemmän se vetää asiakkaita puoleensa. Minulla oli jo silloin melkoinen vastuu seutukunnan hyvinvoinnista kyläkauppalaisten hyvinvoinnista puhumattakaan.
Vuodesta 2000 alkaen 16 vuotta Kyläkauppa oli Suomen toiseksi suurin tavaratalo.
Viime vuonna sain ilon julistaa Kyläkaupan Suomen suurimmaksi tavarataloksi.
Kiitos kaikille näistä kolmestakymmenestä työvuodesta, jotka olen saanut teidän kaikkien kanssa jakaa!
Toivottavasti seuraavista vuosista tulee vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia!
30-vuotista taivaltani kyläkauppalaisena juhlistan täytekakkukahvitarjoilulla aprillipäivänä Kyläkaupan Tavarapuodin Keskustorilla klo 11-18.
Tervetuloa!
Vesa Keskinen
