”Jokaisen naisen pitäisi poseerata Härskin vieressä!”
Toimitusjohtaja talikon varressa
24.9.2020
Kun konttorituoli vaihtui lypsyjakkaraan ja korkokengät kumiteriin
Ähtärin Eläinpuisto Oy:n toimitusjohtaja Arja Väliaho tutustui työmaahansa eläintenhoitajien näkökulmasta. Päivät eläintenhoitajien matkassa osoittivat, että johtajan kädessä pysyy talikko ja lypsylihaksistokin on kunnossa – vain kakkasilmää pitää vielä hieman hioa!
Madli-vesikko kurkistaa piilopaikastaan putken alta ja viuhahtaa takaisin piiloonsa. Ähtärin Eläinpuisto Oy:n toimitusjohtaja Arja Väliaho ottaa varovaisia askeleita putken vierellä ja kumartuu asettamaan Madlille aamiaislautasen tarjolle. Madlia ei kuitenkaan jauheliha tunnu kiinnostavan, vaan se säntäilee ympäri tarhaansa ja käy välillä haistelemassa Arjan kumisaappaita.
- Onko se ahdistunut, kun meitä on täällä näin monta, Arja huolehtii.
Eläintenhoitaja Outi Saarinen selvittää, että mikäli Madlia ahdistaisi, se piiloutuisi. Nyt nähty säntäily kielii uteliaisuudesta. Arja on vastaukseen tyytyväinen ja hetken päästä Madlikin malttaa kurkistaa, mitä sen aamiaispöytään on tänä aamuna tarjoiltu.
Eläinpuisto ja sen eläimet ovat kuluneen puolen vuoden aikana tulleet Arjalle erityisen tutuiksi, kun hän siirtyi Zoo-yhtiöiden johtoon. Koronan hiljentämän toukokuun aikana Arja oli tuttu näky eläinpuistokierroksella ja kesälläkin Arja nähtiin usein jalkautuneena asiakkaiden keskelle ihmisten tunnelmia haistelemaan. Tänään Arja on päässyt kurkistamaan työmaansa arkea eläintenhoitajien näkökulmasta.
Edellisellä viikolla Arja on jo tutustunut muun muassa karhujen, hirvien ja valkohäntäpeurojen hoitamiseen, tänään vuorossa ovat vesikko, saukot, villisiat ja Farmi.
Ennen kuin saukot saavat kala-aamiaisen, Outi kertoo muutamia huomioitavia asioita ennen saukkotarhaan menoa.
- Tässä on jokaiselle harava. Valtteri todennäköisesti pysyttelee kauempana, mutta Kaisla tulee varmasti jalkoihin pyörimään. Jos se yrittää haukata teitä saappaista, astukaa askel taaksepäin tai laittakaa haravaa eteen. Kenkien pureminen on Kaislan leikkiä, mutta se ei saisi tehdä sitä.
Arja, Outi ja työharjoittelija Ira Sarkama astuvat tarhaan ja hetkessä jaloissa vipeltää sekä Kaisla että yllättäen myös Valtteri – ilmeisesti Valtteri laskee Arjan kalustoon kuuluvaksi, niin monet kerrat he ovat toisiaan tuijottaneet uima-altaan lasin läpi!
Arja heittelee saukoille kaloja veteen ja vuoronperään Kaisla ja Valtteri syöksähtelevät uppeluksiin kalojen perässä. Välillä Kaisla kampeaa itsensä kuivalle maalle ja käy pyörähtelemässä Arjan, Iran ja Outin jaloissa.
- Vatsa taisi tulla täyteen, Arja naurahtaa, kun Kaisla jumittuu jalkoihin ja yrittää kiivetä pohjetta pitkin saappaanvarteen kiinni.
Outi kieltää yli-innokasta saukkoneitiä ohjaamalla sen huomion lehtiharavaan, johon se seuraavaksi suuntaakin energiansa. Kaisla heittäytyy selälleen maahan ja nakertaa haravaa.
- Tämä on sen lempilelu, voitte kuvitella miten hankalaa täällä on tehdä syysharavointeja, Outi hauskuuttaa.
Saukkojen ja vesikon aamuruokintojen jälkeen Arja ja kumppanit suuntaavat villisikatarhoille, jossa porukka vastaanotetaan innokkaalla röhkimisellä ja kiljunnalla. Aikuiset siat ovat kunnioitettavan kokoisia ja niillä on vahva purukalusto. Maatalon tyttönä Arja on tottunut isoihinkin eläimiin, joten villisikatarhan siivoaminen ei arveluta, vaikka samaan aikaan tarhassa pyöriikin Härski-karju ja sen seuraneiti Tytti.
- Mistäs täältä siivotaan, Arja kyselee ja tunnustaa, ettei hänen ”kakkasilmänsä” oikein toimi villisikatarhassa.
Siat ovat siistejä eläimiä ja Outi vinkkaa, mihin ne yleensä käyvät tekemässä asiansa. Hevosihmisenä Arja heiluttaa haravaa ja lapiota tottunein ottein ja vähitellen kakkasilmäkin alkaa toimia. Härski ja Tytti nautiskelevat kauempana puolukoita ja sikarehua.
Viimeisenä vuorossa on Zoo Farmi, jossa lapinlehmä Lahja odottaa lypsäjää. Yleensä korkokengissä viihtyvä Arja vaihtaa karjakeittiössä saappaat jalkaan, kietaisee huivin päähänsä ja yllättää:
- Olen käynyt nuorena emäntäkoulun!
Jos etukäteen olikin tarkoitus repiä Arjan lypsyhetkestä huumoria, niin sen verran pätevästi toimitusjohtaja istuu jakkaralle ja pyyhkii utareen, että Farmin emäntä Asta Kestinmäki ehtii jo luulla, ettei Arja tarvitse neuvoja ollenkaan.
- Olen lypsänyt viimeksi 15-vuotiaana, että kyllä kiitos, opasta vähän, Arja nauraa.
Pienen kertauksen jälkeen homma alkaa sujua ja sanko täyttyä. Samalla kun Arja nojaa päätään lehmää vasten, jutustellaan vielä päivän ja edellisen viikon kokemuksista eläintenhoitajien matkassa.
- Oikeastaan mikään ei varsinaisesti yllättänyt. Olen kuitenkin ihan pienestä tytöstä asti ollut eläinten kanssa tekemisissä, kun olin äidin mukana navetassa lypsyllä. Odotin pienen mukin kanssa lämmintä maitoa vieressä, kun äiti hoiti lypsämisen. Puiston eläimet ovat tulleet tutuiksi yleisöreitin puolelta, mutta nyt oli hienoa päästä näkemään eläimet myös täältä hoitajien näkökulmasta.
Tähtihetkekseen Arja mainitsee karhujen aamuruokinnan:
- Ne olivat elämys, harvoin pääsee näkemään karhua niin läheltä! Siinä ne istuivat edessäni ja odottivat hunajaa, välissämme oli toki kalterit. Olivat ne jotenkin hellusia eläimiä.
Sanko alkaa olla täynnä vaahtoavaa maitoa. Toimitusjohtajan lihaksilla lypsettiin Lahjasta 6,8 litraa maitoa. Se on juuri sopiva määrä, kun tarkoitus on lypsää utaretta sen verran, että lehmän on mukavampi olla. Aikaa ei mennyt kauan, eikä Arja voivotellut käsivoimien hiipumista – kyllä hänestä kelpo lomittajan saisi!
