Taisto Järvisen 37 vuotta vanhaa kameralaukkua ei enää jutuntekokeikoille tarvita. - Seinällä komeilee taulu, joka muistuttaa miestä hänen nuorena tekemistään metsätöistä hevosen kanssa Petäjävedellä.
Toimittaja Taisto Järvinen on kantanut kameralaukkunsa 10.000:lle keikalle
28.12.2022
Pitkälle työuralle tulee nyt piste 77-vuotiaana
Ykköset! -lehden palveluksessa keväällä 1996 aloittanut toimittaja Taisto Järvinen on päättänyt, että lehden teko saa hänen osaltaan riittää. Mies lyö "pillit pussiin" vuodenvaihteessa kiitollisena pitkäaikaiselle työnantajalleen, mutta sen lisäksi varmana, että aikansa kutakin.
Samalla se tarkoittaa, että Kuortaneelta Aatto Tahvosen valokuvaamosta 1987 ostettu kameralaukku pääsee ansaitulle eläkkeelle. Taiston mukaan tuo laukku on palvellut ja suojannut hänen kamerakalustoaan noin kymmenellä tuhannella juttukeikalla. Lisäksi se on toiminut hyvänä käsimatkatavaralaukkuna yli kahdellakymmenellä ulkomaan lennolla.
Järvinen itse tuli eläkeikään 14 vuotta sitten, mutta hän on päätynyt sopimaan jatkosta osa-aikaisena toimittajana ja tunnustellut työhalujaan aina parin vuoden välein. Myönteisiä päätöksiä on toki helpottanut se, että alkuvuosiin verrattuna Ykköset! -lehteen tarvittujen juttujen määrä on ollut huomattavasti vähäisempi, Taiston osalta viime vuosina ehkä vain 1-2 juttua numeroa kohti. Lehden pääkirjoituksia hän on kuitenkin tehnyt edelleen ja niitä on kertynyt 25 vuoden aikana 1250. Lisäksi tehtäviin on kuulunut editoida toimitukseen lähetetyt puffijutut julkaisukuntoon.
Seitsemällä vuosikymmenellä
Maanviljelijän ammattiin ryhtyminen pienellä kotitilalla Petäjävedellä ei olisi ollut nuorelle ja maahenkiselle Taistolle realismia, joten leipää oli lähdetävä hakemaan muualta. Rajavartiostokin olisi kiinnostanut, mutta sinne ei ollut asunto-ongelmien vuoksi mahdollisuuksia. Ratkaisuksi tuli hakeutuminen vuonna 1969 keskusammattikoulun latojalinjalle Jyväskylään. Kirjapaino- ja media-alan työtehtävät tulivatkin tutuiksi kaikkiaan seitsemältä vuosikymmeneltä.
Valmistumisensa jälkeen alan ensimmäinen työpaikka löytyi kirjapainosta Alavudelta. Sinne hän palasi vielä uudemman kerran haettuaan välillä vauhtia samoista hommista Vaasasta ja Keuruulta. Lehti-ilmoitusten valmistaminen käsilatomossa oli kuitenkin pohjimmiltaan vastenmielistä, vaikka hän sinnitteli ammatissa päätyönään 18 vuotta.
- Työni ei voi olla sellaista kuin sen on oltava hyvällä kirjapainon käsilatojalla, joka seuraa valmista käsikirjoitusta vaikka ikkunasta ulos. Mun pitää saada tehdä jotakin luovaa oli se sitten rakentamista, metsätöitä tai kirjoittamista. Itse pitää saada suunnitella, Taisto määrittelee.
Välillä kilpaurheilun karaisema mies kokeili 1970-luvun loppuvuosina irtiottoa jopa metsurin töissä. Savotalle kertyi lopulta pituutta 2,5 vuotta, kunnes työnantajan edustaja kirjapainossa käski valitsemaan siistin sisätyön ja raskaan metsätyön välillä.
Ensimmäisen lehtijuttunsa Taisto lupautui avustamaan paikallislehteen 1975. Jännittävä kokemus sytytti hänelle kipinän toimittajan työhön kipinän eikä se ole koskaan sammunut. Sen jälkeen avustuksia tarjoutui enemmänkin ja kirjoittamisen paloa tuntui riittävän, mutta saamistaan lupailuista huolimatta sijoittuminen vakituisiin toimittajan töihin ei 1980-luvulla tahtonut saada kunnolla tulta alleen. Yksi pidempi yli vuoden kestänyt sijaisuus tosin toteutui, kunnes se keskeytyi harmittavasti reisiluun murtumiseen tilanteessa, jossa Taisto olisi muuten saanut jatkaa vakituisen toimittajan äitiysloman jälkeisen hoitovapaan sijaisuutta.
Ykkösiin lennosta
Pesti kyläkaupan toimitusjohtajan Vesa Keskisen ideoiman Ykköset-lehden päätoimittajaksi tarjoutui pikaisella aikataululla 1996. Päätös piti tehdä nopeasti tilanteessa, jossa Taisto oli toiminut 90-luvun alun lamavuosina taidekehyksiä, entisöintejä ja lehtiavustuksia tekevänä yrittäjänä. Suostuminen tarkoitti hiljaiselon vaihtumista kertaheitolla melkoiseen työrumbaan.
Alkuvuosien lehdet olivat isoja ja mies venytti työviikkojaan, jotta sai ainoana toimittajana aineistot kasaan. Lomailu oli vähäistä. Täydellä kaasulla Ykkösten pestiä päätoimittajana kestisitten aina aina eläkeikään eli vuoteen 2009 saakka. Muutama vuosi ennen tätä Tuuri Lehti Oy oli räväyttänyt parhaimmillaan kahteenkin otteeseen Tampereelle ulottuneen puolen miljoonan kappaleen jakelun 96-sivuisilla lehdillään.
Kun Taistolta kysyy hänen toimittajavuosiensa huippuhetkiä, niin sellaisiksi hän on kokenut kaikkiaan neljän pääministerin haastattelut sekä lukuisten huippu-urheilijoiden jututtamiset Juha Miedosta Virpi Kuituseen ja Jorma Kinnuseen. Presidenttejä hän ei koskaan päässyt haastattelemaan, mutta saipa sentään nuorukaisena 1960-luvulla tilaisuuden ottaa rippilahjaksi saamallaan kameralla kuvan Urho Kekkosesta Saarijärven maatalousnäyttelyssä.
Herkällä mielellä
Haastattelun loppupuolella mustarastas tömähtää keittiön ikkunaan. Se havahduttaa silmin nähden talon isännän. Hän menee pihalle, ottaa linnun varovasti käsiensä suojaan ja tarkistaa herkistyneenä voisiko siivekkään elämälle riittää jatkoa. Hän laskee rastaan kevyesti pihalaatalle ja jäämme haastattelun lomassa sivusilmällä seuraamaan kuinka se virkoaa.
Miestä, joka on ollut mukana voittamassa Jukolan Viestiä, hiihtänyt 30 asteen pakkasessa perinteisellä tyylillä 355 kilometriä vuorokaudessa, juossut maratonin 2.24 ja taivaltanut yli 300.000 harjoituskilometriä (joista enin osa juosten), voisi pitää melkoisena rämäpäänä. Ehkä hän sellainen on hurjimmillaan ollutkin, mutta tuo linnun kohtelu ei ole ainut esimerkki herkkyydestä. Niihin kuuluvat myös miestä kalvavat unettomuusjaksot. Tätäkin haastattelua tehdään juuri täyden kuun aikana. Valvominen näkyy miehen kasvoista.
Työuran jälkeiseen aikaan Taisto käy toiveikkain mielin, sillä tekemistä riittää. Kirjoittaminenkaan ole mahdottomuus, mutta kun elämänkerta on jo tehtynä, hän arvioi, että paloa saattaisi riittää vielä fiktioon. Juoksut on Taiston osalta juostu. Niiden sijaan pitkät polkupyörälenkit ovat osa hänen arkeaan, samoin perheen kahden coton-koiran lenkittäminen, polttopuiden teko, lukeminen, postimerkkeily ja erinäisten asioiden aktiivinen seuranta. Luonnossa liikuttuaan hän on tallentanut kalenteriin päivän riistahavaintonsa ja muun muassa merkannut ylös päivän säätiedot jo vuodesta 1975 lähtien.
Juha Aho-Pynttäri
