Ohjaaja Juha Luukkonen istuutui kesällä ihailemansa kirjailijan, akateemikko Väinö Linnan työpöydän ääreen. Urjalan kirjastoon on rakennettu Linnan työhuoneen tarkka jäljennös alkuperäisine tavaroineen ja huonekaluineen. Kuva: Juha Itkonen
Täällä Pohjantähden alla III -näytelmä avaa Suomen juhlavuoden
18.8.2016
-
Näytelmä on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 virallista ohjelmaa
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian osista juuri kolmas kertoo eniten Etelä-Pohjanmaankin menneistä tapahtumista. Seinäjoen näytelmässä Lapuan liikkeen nousu ja siihen johtaneet asiat ovat merkittävässä osassa.
- Lapuan liike on päätösosan keskeisiä tapahtumia ja tematiikkaa. Se ei ole mikään erillinen saareke vaan osa samaa aatteellista kehitystä, jota edelsivät jääkäriliike ja vuoden 1918 tapahtumat. Se historia myös ajoi meitä kaiken aikaa Saksan liittolaisiksi, sanoo näytelmän sovittaja ja ohjaaja Juha Luukkonen.
Täällä Pohjantähden alla III -romaanissaan Väinö Linna kuvaa vastaitsenäistyneen kansan historiaa. Näytelmä tulee olemaan jatkumoa Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 2008 nähdylle Luukkosen Täällä Pohjantähden alla -dramatisoinnille.
- Tarina jatkuu Seinäjoella siitä mihin Vaasassa yhdeksän vuotta sitten jäätiin. Kansalaissota on sodittu, mutta haavat ovat kaikkea muuta kuin ummessa. Kaiken keskellä Akseli Koskela yrittää rakentaa elämäänsä uudelleen mutta joutuu väkisin tekemään tiliä menneisyyden kanssa. Toteutamme ja taustoitamme näytelmän niin, että hahmoja pystyy kyllä ymmärtämään, vaikkei aiempaa osaa olisikaan nähnyt, Luukkonen lupaa.
Täällä Pohjantähden alla III saa ensi-iltansa Seinäjoella 9. helmikuuta 2017. Miksi näytelmä saa jatkoa juuri nyt?
- Olen miettinyt sen tekemistä todella pitkään, mutta vasta nyt olosuhteet jatko-osalle ovat kunnossa. Seinäjoen kaupunginteatterissa on ne resurssit, jotka tämä juttu tarvitsee, Täällä Pohjantähden alla pitää tehdä joko oikein tai ei ollenkaan, Luukkonen jylisee.
- Ajoitus on muutenkin sopiva, ehdimme 100-vuotisjuhlallisuuksiin ensimmäisenä ammattiteatterina. Näytelmä liittyy tapahtumiltaan myös vuoden 2018 juhlallisuuksiin.
Ettei historia toistaisi itseään
Ohjaaja Luukkoselle Linna on suurin suomalainen kirjailija kautta aikain. Pohjantähden lisäksi hän on ohjannut Linnan teoksista näyttämölle myös Tuntemattoman sotilaan, viime keväänä Kajaanin kaupunginteatteriin.
- Minkään muun taiteen äärellä en ole ollut niin vaikuttunut, kuin Linnan kirjallisuuden. Suureksi taiteeksi sen kohottaa ennen kaikkea Linnan ihmiskuvauksen syvyys sekä poikkeuksellinen kyky nähdä ihminen osana kohtaloa, jumaluutta, maailmanhistorian vyöryä.
Linnan kertojanlaatuun kuuluu se, että hän ikään kuin nostaa kameraa korkeammalle ja yksittäinen tapahtuma laajenee aina myös kuvaukseksi jostain suuremmasta.
- Realistisen kerronnan lisäksi kaiken aikaa on nähtävissä toinen juova, ihmisen jatkuva ja usein turha kamppailu kohtalonsa edessä. Tämä lähikuvan ja laajakuvan vaihtelu on äärimmäisen olennainen osa hänen teostensa vaikuttavuutta, se tuo niihin jylhyyttä ja suurta runollisuutta, Luukkonen kuvailee.
Hänelle Linnan teosten työstäminen näyttämölle on paitsi unelma myös henkilökohtainen kunnianosoitus niiden kirjoittajaa kohtaan.
- Ja tietysti haluan näytelmällä muistuttaa siitä tosiasiasta, että se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen, Luukkonen sanoo ja jatkaa:
- Linna on aina kärsivän, pienen ihmisen puolella ja kertoo historiaa heidän kauttaan. Hänen kuvauksensa muun muassa toisesta maailmansodasta ei ole vähääkään sankarillinen vaan näyttää hyvin konkreettisesti sen inhimillisen kärsimyksen minkä sota aina aiheuttaa ja mikä todellisuudessa oli esimerkiksi ”sadan ja viiden kunnianpäivän raskas, katkera arki.”
Linna oli Luukkosen mukaan taiteessaan myös rohkea.
- Hän uskaltaa esittää kysymyksen kuinka yhtenäinen ja yksimielinen Suomen kansa todellisuudessa sota-aikaan oli - onko herrojen ja työväen itsenäisyys koskaan sama asia? Kuten Leppäsen Preeti tarinassa toteaa: ”Voi ny toi vähävoimasempikin tän isänmaan eteen näin sota-aikana… Kunnei sitä rauhanaikana niin ole tilaisuuttakan. On vaan niin kun toi työnteko päällimmäisenä. Se on rauhanaikana niin kun paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa.”
