Suomenhevonen on kautta historian palvellut suomalaisia niin maatilan töissä kuin rintamallakin. Kotalan perheen Harmo-hevosen parhaat päivät ovat kuitenkin jo takanapäin. Isäntä Lassi saakin poikansa Kain kanssa kuningasidean myydä vanha Harmo gourmet-ruoaksi Italiaan. Asiat eivät kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan – ei sitten millään.
Riemukkaan ja samalla traagisen näytelmän ohjaajana nähdään Taava Hakala. Sirkku Peltolan kynästä syntynyt Suomen hevonen tuo Hakalan takaisin Vaasan kaupunginteatteriin yli vuosikymmenen tauon jälkeen.
- Paluu on tuntunut oikein mukavalta. Olen aina haaveillut ohjaavani Sirkku Peltolan näytelmiä. Hänen tyylinsä yhdistää realismia ja epärealismia on aina viehättänyt minua. Se ei kuitenkaan ollut niin simppeliä, että ”tehdäänpä tästä vain pois kuleksimasta”, vaan yllättävän haastavaa. En muista milloin olisin syönyt sanani näin monta kertaa prosessin aikana, Hakala hymyilee.
Hakala lupaa peltolamaista tulkintaa ja toivoo ihmisten löytävän näytelmän runsauden keskeltä myös kirkkaita ja ajatuksia herättäviä hetkiä.
- Luvassa on vinksahtaneita ihmisiä ja tilanteita sekä traagisuutta ja ulkopuolisuutta.
Maisema kuin suomenhevonen
Näyttämöllä nähdään köyhä maatila, joka taistele viimeiseen hengenvetoon olemassaolostaan. Lavastaja Aili Ojalon idea näytelmän visuaaliseen maailmaan lähti teoksen nimen mukaisesti suomenhevosesta.
- Alkuajatuksena oli marraskuinen harmaa peltomaisema, joka on kuin hurrikaanin jäljiltä. Ohjaaja Taavalla oli todella voimakas mielikuva maisemasta ja lakeudesta, ja kuinka suomenhevonen on osa sitä maisemaa. Joskus kun olen katsonnut myöhäissyksyn maisemaa, olen kuvitellut sen muistuttavan ison eläimen turkkia. Lavastuksessa nähdään siis vanhan suomenhevosen harmautta – räväkkyyttä unohtamatta, Ojalo paljastaa.
|