Tarja Salonranta
Savipajasta Hirsipirttiin
5.12.2018
Savipaja löytyy pihan perältä. Pienen pihapolun varrella on vanha paju, jonka oksilla roikkuvilla lusikoilla, savesta tehdyillä enkeleillä ja prismoilla tuuli leikittelee. Pajupuun kainalossa se on, savipaja. Ovi narahtaa auki. Yhdessä pienessä huoneessa on suuri saviuuni. Muissa huoneissa hyllyt notkuvat keramiikkatöitä, purkkeja ja purnukoita. Huoneessa toinen toistaan vanhemmat esineet puhuttelevat katsojaansa. Seinää vasten nojaa vanha ruosteinen lapio, nurkassa kauniit ajan patinoimat kehykset ja suurensuuria savenlohkareita.
Pöydällä vuoroaan odottavat luonnonkivet, puukauha ja kropsupannu. Pöydän ääressä istuu keramiikkataiteilija Tarja Salonranta, jonka käsissä savi taipuu moderneihin muotoihin ja yhdistyy vanhoihin esineisiin. ”Savienkeleistä se kaikki lähti 25 vuotta sitten.” Tarja muistelee ensimmäisiä savitöitään ja osoittaa hyllyllä olevaa ensimmäistä enkeliveistostaan.
”Kierrätys on minulle elämäntapa ja se näkyy myös töissäni.” Tarja esittelee vanhaa hopeatarjotinta, johon liitetyssä savilaatassa eteerinen naishahmo katselee kaukaisuuteen. ”Vanhoilla esineillä on monta tarinaa kerrottavana, olisi sääli jos ne vain hävitettäisiin” taiteilija surkuttelee. Tarjan yksilöllinen, modernia ja vanhaa yhdistelevä veistoksellinen taidekeramiikka houkuttelee ihmisiä pitkänkin matkan päästä. ”Monille työni ovat tulleet tutuksi näyttelyissäni sekä messutapahtumissa” hän kertaa.
Tarja kertoo tulevasta joulutapahtumastaan, jotka aiempina vuosina ovat houkutelleet kävijöitä iltamyöhäiseen saakka. Tuleva joulutapahtuma onkin tällä kertaa kaksipäiväinen. Myös tapahtumapaikka on tutuksi tulleen savipajan sijaan 1800-luvulla rakennettu tunnelmallinen hirsipirtti. ”Lapsesta saakka olen ihaillut kotikylälläni tätä pientä aikoinaan Wilhelmiina-mummon asuttamaa hirsimökkiä ja nyt tarjoutui näin ainutlaatuinen mahdollisuus järjestää perinteeksi muodostunut joulutapahtumani siellä.” Tarja kiittelee vuolaasti pirtin omistavaa nuorta paria.
Itsenäisyyspäivän viikonloppuna Tarja toivottaakin kaikki tervetulleeksi hirsipirttiin myyntinäyttelyynsä nauttimaan joulun tunnelmasta sekä näyttelyn ajaksi avattavan jouluisen Tunnelmakahvilan herkuista. Sanomme tällä erää hyvästit ja Tarja jää jatkamaan töittensä parissa. Suljen savipajan oven mennessäni ja marraskuinen kolea ja pimeä sää ottaa minut vastaan. Mieleni on kuitenkin jouluisen kevyt ja rauhallinen. Voin jo haistaa hirsipirtin joulukahvilan kanelin tuoksun ja tuntea kuinka vanhat lattialankut laulavat menneitten sukupolvien tarinaa – tarinaa johon minäkin haluan mukaan.
Liekki lämmin ikkunoista
Talvi-iltaan kajastaa
Mökki pieni, puitteet josta
Hyvän Joulumielen saa.
