Pyhä-Häkin kansallispuistoon mennään komean portin kautta. Takana näkyy kaatuneen kelon juurakko, jossa tyvipaksuus on noin 90 senttimetriä.
Pyhä-Häkin kansallispuistossa kokee aarniometsän tunnelman
25.6.2015
Taisto Järvinen
Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä Viitasaarelle johtavan tien varrella tarjoaa suomalaista aarniometsää 13 neliökilometrin laajuudelta. Pyhä-Häkin koskematon luonto, ikivanhat puut ja kiviset kävelypolut ovat elämys luonnossa viihtyville henkilöille. Pyhä-Häkissä pääsee näkemään ja kokemaan luonnon ihmeet jo muutaman kilometrin reippailussa. Enemmän näkee, kun kiertää 17 kilometrin Tulijärven polun.
Saarijärveltä 22 kilometriä Viitasaaren suuntaan olevalla Pyhä-Häkin info-pisteellä ymmärtää heti, että nyt ei olla ihan tavallisella metsäretkellä. Sisääntuloportin vieressä on kaatunut kelo, jonka halkaisija tyvestä on noin 90 senttimetriä. Portilta lähtevät polkureitit ovat pituudeltaan 1,4 ja 3,2 sekä 6,5 kilometriä, aikaisemmin mainitun 17 kilomerin reitin lisäksi. Poluilla kulkee myös Keski-Suomen maakuntauran reitti.
Lyhimmällä polkureitillä näkee ison palan aitoa luontoa. 3,2 kilometrin reitillä näkee enemmän. Kotajärven polun varrella ovat isot puut, levähdyspaikka, uimalaituri ja keittokatos. Pisin reitti vie aikaa enemmän ja sopii koko päivän retkelle lähteville. Reitin varrella on mm. Poika-ahon torppa.
Pyhä-Häkin polut ovat kohtuullisen haastavia. Korkeuseroiltaan maasto ei sävähdytä, mutta kiviä ja puunjuuria reiteillä on paikoitellen riittävästi, joskin väliin sopii hyväpohjaisia polunpätkiä. Polut ovat luonnonmukaisia ja linjassa alkuperäisen luonnon kanssa.
Pyhä-Häkin poluilla saa kävellä kesällä ja hiihtää talvella. Maastopyörällä voi ajaa, mikäli ajotaito sitä edellyttää. Kävellen ja luonnonihmeitä ihastellen tuppaa kilometrillä menemään noin 20 minuuttia, mutta ei kansallispuistossa saa olla kiire. Kiireisten paikka on asvaltilla. Maastopyörällä ajaminen Pyhä-Häkissä sen sijaan on monisäikeinen homma. Parempipohjaisilla poluilla ”maasturi” kulkee, mutta enemmän juurakkoa ja kivikkoa omaavilla poluilla ei harrastelijan ajaminen onnistu, joten kävellä on helpompi ilman pyörää, kuin pyörää taluttaen tai kantaen.
Pitää erottaa puut metsältä
Silmiinpistävimpiä kohteita Pyhä-Häkissä ovat paljon elämää sekä tuulta ja myrskyjä nähneet puut. Kansallispuiston todellinen nähtävyys on Vanha iso puu, jonka kasvu on alkanut vuonna 1518. Kelottunut puuvanhus täyttää pian 500 vuotta. Neulasensa ikimänty on pudottanut vain kymmenkunta vuotta sitten.
Nuorempi iso puu kasvaa vain noin puolen kilometrin etäisyydellä ”vanhuksesta”. Nuori iso puu on 374 vuoden ikäinen. Sen elämä jatkuu.
Ikävuosista antaa kuvaa se, että puuston keski-ikä on noin 250 vuotta. Pyhä-Häkin puut ovat kokeneet kovia. Viimeisten viidensadan vuoden aikana kansallispuistossa on ollut yli 40 metsäpaloa. Salamaiskuista lähteneet palot ovat ehtineet tehdä tuhojaan asumattomilla seuduilla melko paljon, ennen kuin palot on saatu sammumaan. Kymmenistä metsäpaloista huolimatta ”ikäpuut” ovat säilyneet hengissä, joskin metsäpalojen jälkiä näkyy satojen puiden tyvissä.
Viimeisin suuri metsäpalo on alueella riehunut vuonna 1858. Suurimmat männyt ovat selviytyneet paloista paksun kaarnan ansiosta. Kuuset ja lehtipuut ovat olleet helpompaa tulenruokaa.
Myrskytuhojen jäljiltä Pyhä-Häkin maaperässä makaa paljon puutavaraa. Ajansaatossa pehmenevät rungot viestivät osaltaan puiden historiaa ja elämän juoksua. (Lähde: www.pyha-hakki.fi/luontoon)
Pyhä-Häkin kansallispuisto
0205 64 5274 (kesällä)
www.pyha-hakki.fi
Rauhoitettu v. 1912 Kansallispuistoksi 1956
