Aleksi Mansikkamäki aloitti käyttämään tuomarinasuna shortseja sekä lyhythihaista paitaa keväällä viidessä lämpöasteessa pelatussa pelissä. Enää hän ei suostu luopumaan asukokonaisuudesta.
Pillin tahtiin
24.8.2017
Tomi Olli
Uusia lupaavia pesäpallotuomareita kaivataan jatkuvasti lisää. Tie tuomitsemaan pääsarjan kahinoita ei ole helppo, sillä nuori tuomari saattaa kohdata taipaleella monia vastoinkäymisiä. Eräs nuoremman polven erittäin lupaavista raitapaidoista on Aleksi Mansikkamäki, 17. Ensimmäistä kauttaan B-tasolla tuomitseva vähäkyröläinen on ollut tänä kesänä tuttu näky niin naisten Superpesiksen syötönvalvojana kuin miesten Superpesiksen pesätuomarina. Hän on myös tehnyt debyyttinsä pudotuspeleissä.
- Se tuntui mahtavalta, sillä se oli tämän kauden tavoite, jonka eteen on tehty töitä. On hienoa päästä mukaan, silloin kun ratkaisuja tehdään tosissaan, Mansikkamäki sanoo.
Mansikkamäki kommentoi nuoren tuomarin arkea jo puolitoistavuota sitten Faneille.com –nettisivustolle kirjoittamassaan artikkelissa. ”Kyllä minusta, Aleksi 15v., tuntuu pahalta, kun kaksi kertaa itseni kokoinen äijä tulee minua kohti huutamaan naama punaisena: “V*ttu mikä saatanan pelle”, kirjoitti Mansikkamäki maaliskuussa 2016. Hän on edelleen pahoillaan siitä mitä nuoret tuomarit saattavat joutua kohtaamaan, sillä liian monen ura loppuu jo ennekuin se ehtii kunnolla alkaa.
- Tuntuuhan se erikoiselta, sillä kyseessä on vain peli. Toki kaikille tulee välillä virheitä, mutta kohtuus täytyisi muistaa kaikessa.
- Itse olen oppinut suodattamaan kuulemani hyvin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli kommentit eivät jää elämään. Tällä kaudella on ennemminkin huvittanut muutamien pelaajien läpinäkyvät mielistely-yritykset, Mansikkamäki sanoo.
Nopeaa etenemistä
Mansikkamäki aloitti tuomaroinnin vuonna 2012 saatuaan pyynnön jakaa oikeutta keväisessä harjoituspelissä.
- Siitä homma lähti käyntiin, varsinaisen tuomarikortin suoritin seuraavana vuonna. Jäin heti kiinni tuomarointiin, tunsin sen olevan juttuni.
- Olen edennyt varsin nopeasti, sillä nousin kaudella 2016 C-tasolle, mistä siirryin tällä kaudella B-tasolle. Tavoitteeni on yltää kahden vuoden päästä A-tasolle, mikä tarkoittaisi syötönvalvojan tehtäviä miesten Superpesiksessä.
Mansikkamäen mieli palaakin nimenomaan syötönvalvojan pestiä kohtaan, pelituomarin paikka ei kiehdo. Tämä on laajemmassa kuvassa pelkästään hyvä asia, sillä syötönvalvojista on jopa pulaa.
- Pysyn pelissä kiinni paljon paremmin kotipesässä, sillä se on tapahtumien keskus. Haluan jatkossakin toimia nimenomaan syötönvalvoja. Olen saanut tehtävään myös paljon hyviä neuvoja viime kaudella vuoden tuomariksi valitulta Ari Kiviniemeltä.
Nuori raitapaita kokee nykyään olevansa selkeästi sanavalmiimpi kuin viime kaudella.
- Voi sanoa, että verbaalinen haasto saa minut olemaan entistäkin terävämpi, mikä on pelkästään positiivinen asia. Juttelen myös mielelläni tarvittaessa mukavia pelaajien kanssa, silloin kun homma pysyy asiallisena.
- Koen tuomarina ollessani olevani intohimoni äärellä, nautin pesäpallosta täysin siemauksin. Eräästä näkemyksestä olen kuitenkin pelaajien kanssa eri mieltä: en ymmärrä miksi monet kehuvat laitonta lyöntiä hyväksi. Sehän on pelissä täysin turha, Mansikkamäki virnistää.
Toimenpiteitä tehty
Tuomarijohtaja Tapani Hotakaisen mukaan tuomarimäärän kasvattaminen on yksi tuomariorganisaation tärkeimmistä lähivuosien tavoitteista.
- Pesäpallossa on ainutlaatuinen nuorten tuomareiden leirijärjestelmä, missä sadat tuomarit voivat kesäisin saada hyvän kosketuksen tuomarintehtäviin. Mansikkamäen Aleksikin on kokenut leirillä kävijä, ja saanut sitäkin kautta hyvää oppia, Hotakainen sanoo.
Hotakaisen mukaan suuri osa nuorista tuomareista ei kuitenkaan jatka harrastustaan kovin pitkään.
- Tähän on monia syitä, mutta yksi keskeinen tekijä on nuorten tuomareiden kohtelu kentällä. Aikuiset eivät ikävä kyllä muista aina käyttäytyä kilpailutilanteessa urheilullisesti. Nuori, uraansa vasta opetteleva tuomari, saakin kuulla liian usein epäasiallista sanailua.
Joukkueita on tällä kaudella ohjattu sääntötarkennuksilla vähentämään tuomareihin kohdistuvaa asiatonta käyttäytymistä.
- Samaan tavoitteeseen pyrittiin C-ikäisten nuorisoleirillä tehdyssä kokeilussa, missä pelinjohtajilla ei ollut puheoikeutta. Se annettiin joukkueen kapteenille, milloin kentällä keskustelut käytiin samanikäisten tuomareiden ja pelaajien kesken.
- Leiriltä saadut kokemukset olivat pääsääntöisesti hyviä, ja kokeilua jatketaan varmasti jossakin muodossa ensi vuonna, Hotakainen sanoo.
