Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa Seinäjoella on vahvaa OLKA -toimintaa. Kuvassa vasemmalta Timo Forss, koordinaattori Tarja Vuorela, Kalervo Viljamaa, Veli Vinni, koordinaattori Sarita Vihtonen, edessään Päivi Viitanen sekä Leena Lampela, Kaija Kiviluoma ja Kaisu sekä Esko Kandelin. Lisätietoa OLKA -toiminnasta löytyy verkkosivuilta jtalo.fi/jarjestotalo/olka-toiminta/
Olka -toiminnan vapaaehtoiset tukevat sairaalan asiakkaita ja potilaita
12.3.2025
Vivi Triballi
Valtakunnallinen OLKA –toiminta on sairaaloissa tapahtuvaa vapaaehtoistyötä, jossa tukea annetaan niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. OLKA on saanut alkunsa Helsingistä vuonna 2013, Espoon järjestöjen yhteisön ja HUS:n yhteistyönä. Toiminta on laajentunut valtakunnalliseksi ja ulottuu nykyään keskussairaaloiden ja yliopistollisten sairaaloiden arkeen, sekä joillakin paikkakunnilla myös sote -keskuksiin.
- Sloganinamme onkin ”Olkapää johon voi nojata”, sillä toiminta tukee Sairaaloihin saapuvia potilaita ja heidän läheisiään. Vapaaehtoiset tunnistetaan vihreistä liiveistään ja he tarjoavat kuulevan korvan tarvitseville ja antavat omien kokemustensakin kautta lohtua, toivoa ja lämpöä vaikeissa tilanteissa, avaa Olka – toiminnan Etelä-Pohjanmaan osaston koordinaattori Tarja Kulmala.
Olka -toiminnan vapaaehtoisia on Etelä-Pohjanmaan alueella noin 80 ja koko maassa heitä on jo useita satoja.
- He toimivat muun muassa aula-avustajina, vertaistukijoina ja juttukavereina arkipäivisin kello 8-14. Viikoittain heitä on toiminnassa 20–25 vapaaehtoista, jotka toimivat heille sopivina ajankohtina, kertoo Kulmala.
Huomionarvoista on se, kuinka suuri joukko vuosittain saa vapaaehtoisilta tukea.
- Viime vuoden aikana sairaalavapaaehtoiset auttoivat 21 453 asiakasta, paljastaa Kulmala ja lisää, että kaikki toimintaan mukaan tulevat vapaaehtoiset valmennetaan tehtäviinsä.
- Toiminnassa on vahvasti mukana myös potilasjärjestöt, joita tällä hetkellä on OLKAssa 61, lisää vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Sarita Vihtonen.
Vapaaehtoiset usein vertaistukena
Moni vapaaehtoinen on aloittanut OLKA -toiminnan tukihenkilönä, käytyään itse läpi jonkin vakavan sairauden, tai heillä on kokemusta läheisen sairastamisesta, jolloin herää halu auttaa muita saman kokeneita. Vapaaehtoiset ja koordinaattorit korostavat sitä, että työssä mukana olevat ovat kaikki vaitiolovelvollisia.
Veli Vinni halusi vapaaehtoiseksi, sairastettuaan itse sydäninfarktin ja käytyään läpi pallolaajennuksen.
- Olen toiminut aula-avustajana ja vertaistukena sydänosastolla. Tiedustelen hoitajilta, jos osastolla on potilaita, jotka haluavat keskustella. Heitä on tasaisesti, paljastaa Vinni, myöntäen itse saavansa työstä paljon.
Päivi Viitanen sekä Esko ja Kaisu Kandelin toimivat vaativan kuntoutuksen osaston potilaiden tukena.
- Kun Eskolta amputoitiin jalka ja kävimme yhdessä läpi hoitoprosessin, halusimme auttaa muita vastaavanlaisessa tilanteessa olevia, Kaisu kertoo.
- Esimerkiksi apuvälineistä tarvitaan tietoa ja voidaan keskustella yksityisesti tai ryhmissä siitä, miten tilanteesta selvitään eteenpäin, Esko selittää.
Päivi Viitanen paljastaa läpikäyneensä aivoinfarktin ja aivoverenvuodon, minkä jälkeen tuli halu liittyä tukijoukkoihin.
- Kun omalla kohdallani tuntui, että toivoa ei saanut paljon, päätin että nujerran tämän sairauden ja vielä kävelen. Halusin antaa toivoa muillekin samassa tilanteessa oleville, rohkaista ja tukea heitä, myöntää kuntoutusosastolla usein vertaistukijana vieraileva Päivi.
Vaikka hän tarvitseekin vielä pyörätuolia, on toipuminen edennyt hyvää vauhtia ja toisten tukemisesta saa lisää tarmoa.
Timo Forss kertoo sairastuneensa MS-tautiin ja sen jälkeen päättäneensä antaa panoksensa muiden hyödyksi.
- Tulin OLKAan 3 vuotta sitten. Toimin neurologian ja hematologian osaston potilaiden parissa. Koen tämän työn mielekkääksi ja on hienoa kun syntyy luottamus ja voi ammentaa muille omista kokemuksistaan, myöntää Timo.
Kaikkien taustalla ei ole oma sairaus. Sellainen on aula-avustajana toimiva Kalervo Viljamaa.
- Kävin vapaaehtoistoiminnan valmennuksen ja lähdin mukaan, kun puoliso oli sarastanut muistisairautta. Hän menehtyi 1,5 vuotta sitten ja tämä toiminta täyttää myös omaa tyhjiötä. Hyvä mieli tulee itsellenikin kun saa jutella ja usein voi huojentaa muiden oloa, kertoo aulassa usein avustava Kalervo.
Leena Lampelakaan ei ole itse ollut potilaana, mutta toimittuaan pitkään syöpäyhdistyksen saattohoidon tukijana, hän päätti lähteä mukaan OLKA -toimintaan.
- Toimin usein aulassa ja pyyntöjä tulee usein esimerkiksi potilaiden saattamisiin täällä sairaalassa. Käyn myös Seinäjoen terveyskeskuksen A-osastolla tukemassa erikoissairaanhoidon potilaita. On hienoa kun voi auttaa heitä, joilla ei ole ketään Leena tuumii.
Rintasyöpä on yksi naisten yleisimmistä syövistä. Sen sairastettuaan vuonna 2018, Kaija Kiviluoma päätti ryhtyä tukemaan kaltaisiaan.
- Kaikkea ei aina ole helppoa jakaa puolison kanssa ja siksi on hyvä jos voi turvautua johonkin, joka tietää mitä käydään läpi. Täällä sairaalassa käytävät ovat tulleet minulle tutuiksi, mutta uudelle potilaalle kaikki on hukassa Läsnäoloni tuo turvaa ja lieventää jännitystä, kun saatan potilaita ensin röntgenin ja isotooppitutkimusten kautta leikkaukseen. Usein tärkeimmät vertaistukeen liittyvät keskustelut käydäänkin odotellessa potilaan kanssa leikkaukseen pääsyä. Meitä on yhteensä 5 naista, jotka kulkevat rintasyöpäpotilaiden rinnalla täällä sairaalassa, ennen leikkaukseen menoa, Kaija kertoo.
Koordinaattorit vapaaehtoistyön juurilla
Tarja Kulmala kertoo, että korona-aikana oivallettiin tukitoiminnan mahdollisuudet laajemmin.
- Oivalsimme silloin, että vertaistukea voi antaa sairaalassa muuallakin, kuin vain osastoilla. Tästä syntyi ajatus rintasyöpäpotilaiden saattamisesta leikkaukseen sairaalan sokkeloisilla käytävillä. Vahvistimme korona-aikana myös omia rivejämme, kun sairaalaan ei päässyt. Valmensimme lukuisia kertoja vapaaehtoisiamme Teamsin välityksellä ja tilanteen muututtua olimmekin vahvempia kohtaamaan asiakkaita, toteaa Kulmala.
Sairaalanvapaaehtoistoiminta voi hyvin Seinäjoella, jossa on Suomen toiseksi eniten vapaaehtoisia, mutta lisävoimatkin ovat aina tervetulleita.
- Puhelinsoitto meille aloittaa vapaaehtoistoimintaan pyrkivän prosessin. Meille voi kertoa, miksi haluaa mukaan toimintaan ja onko itsellä jotain vertaistaustaa. Tehtäviä on useita ja laulutaidoistakin on iloa, sillä käymme osastoilla ilahduttamassa potilaita. Valmennamme kaikki vapaaehtoiset yhdessä hyvinvointialueen kahden työntekijän kanssa, Tarja kertoo.
Hän myöntää, että vapaaehtoistoiminta sairaalassa on todella tärkeää.
- Harvassa työssä merkityksellisyys näkyy yhtä hyvin, kuin OLKA -toiminnassa. Saamme hyvää palautetta, kuten ”Teidän myötä on tullut turvallisuus” ja osastoiltakin on tullut hoitohenkilökunnilta kiitosta, iloitsee Kulmala.
- Se apu mitä kaikista haavoittuvimmille tarjoamme, on ainutlaatuista, lisää Sarita Vihtonen.
OLKA -toiminta järjestää myös virkistystä vapaaehtoisilleen, jotka ovat saaneet yhteisöstä merkittävän lisän omaan sosiaaliseen verkostoonsa.
- Tästä toiminnasta saa paljon enemmän kuin voi kuvitella, myöntää koko iloinen joukko.
