Nokiottat -pitäjänhistoriankirja on nyt kansalaisten luettavissa. Kuva Kuortaneen kunta.
Nokiottat kertoo Kuortaneen historian sadan vuoden ajalta
13.1.2022
Painotuore pitäjänhistoria on nyt lukijoiden saatavilla
Taisto Järvinen
Hiljattain painosta tullut Kuortaneen pitäjänhistoria Nokiottat pitää kansiensa välissä päällimmäiset tapahtumat ja elämänmenon sadan vuoden ajalta, vuosilta 1860 – 1960.
Kuortaneen pitäjänhistoriankirjassa on neljä kronologista päälukua, joista pääkirjoittajana kolmessa ensimmäisessä, 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1939, on keuruulainen Teppo Ylitalo. Neljännen pääluvun, vuodet 1939 – 1960, tekstin on kirjoittanut Jaakko Mäntylä. Hengellisen elämän osuudet kaikkiin lukuihin on kirjoittanut Sulevi Riukulehto. Nokiottat teoksen neljäs kirjoittaja on Matti Mäkelä. Hänen tekstiään ovat käsityöläisiä ja pohjalaistaloja käsittelevät luvut.
Kuortaneen historiasta on tätä aikaisemmin ilmestynyt teos vuonna 1932. Tällöin ilmestyi Heikki Klemetin ”Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin”. Nyt ilmestynyt Nokiottat ei ole Klemetin teoksen jatke. Uuden pitäjänhistorian kirjoittajien mukaan Klemetin persoonallinen kokonaistaideteos ei ole jäljitettävissä, eikä ole tarpeen.
-Sen sijaan on ollut tarpeellista päivittää Kuortaneen ja kuortanelaisten tarina, tarkastella sitä laajan lähdeaineiston kautta nykyajan näkökulmasta. Pitäjänhistorian merkitys on nimenomaan siinä, että se rakentaa ja vahvistaa kuortanelaisten yhteistä tarinaa. Historian kautta annetaan arvo menneiden sukupolvien työlle. Samalla määritellään omaa paikkaamme tämän päivän maailmassa, pääkirjoittaja Teppo Ylitalo taustoittaa.
Nokiotta ja tervanpoltto
-Nokiottat -historianteos kertoo siitä, minkälaisia kuortanelaiset ovat olleet yhdessä. Mukaan mahtuu ja pitääkin mahtua aina kaikenlaisia yksilöitä. Se antaa rikkautta, mutta yhtä tärkeää on, että muodostuu yhteinen tarina.
- Kirjan nimenä on ”Nokiottat”. Nimitys on tullut kuortanelaisten yleisnimeksi. Alun perin se on kuitenkin ollut pilkkanimi kuortanelaisille, jotka turvautuivat tervaan vielä pitkään sen jälkeen, kun rintapitäjissä oli luovuttu tervasta, Teppo Ylitalo sanoo.
Tervanpolton merkitys on hiipunut Kuortaneella 1800-luvulla. Tervanpoltosta ja sen sivuelinkeinoista on jäänyt kuortanelaisille pitkä perintö, jonka ansiosta pitäjässä opittiin hyödyntämään suhdanteita ja hankkimaan elanto monesta lähteestä.
1860-luvun nälkävuosista on Kuortaneella selvitty selvästi paremmin kuin naapureissa. Selviytymistä selittää mm. tervanpolton mukana omaksuttu laaja-alainen elinkeinorakenne sekä siihen liittyvä säästäväisyys, jonka ansiosta Kuortaneella oli viljaa poikkeuksellisen pitkään. Laillisuuden ja itsellisyyden ihanteet puolestaan ohjasivat ongelmien paikalliseen hoitamiseen sen sijaan, että olisi turvauduttu toisten apuun.
-Syntyi yritteliäitä oman onnensa seppiä, jotka uskoivat menestymisen olevan ensi sijassa kiinni ihmisestä itsestään. Kuortanelaisista tuli ittellisiä, joiden elämää ohjasivat vahvat perinteet ja kiinnittyminen kotikylään. He olivat itsenäisiä ja itsepäisiä. He lähtivät varovasti uudistuksiin, mutta voimalla yhteistyöhön silloin kun siitä nähtiin olevaan hyötyä.
Jotain jäi toteutumatta
Kuortaneen Salmen kauppapaikasta oli 1700-luvun lopulla suunniteltu kauppalaa. Hanke kariutui kuitenkin Kustaa III:n murhaan vuonna 1792. Mikäli kuningas olisi saanut elää ja jos Salmesta olisi tullut kauppala, olisi Kuortaneesta saattanut kasvaa koko suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan keskus.
1900-luvun alussa on 20 vuoden ajan Kuortaneelle viritelty valtion keuhkotautiparantolaa. Välillä oli asialle saatu myönteinen päätös, mutta valtion poukkoilu ja kuntakilpailu veivät parantolan lopulta Alahärmään.
Iso asia on ollut myös ajatus Pohjanmaan ja Savon yhdistävästä poikittaisradasta. Rata olisi ollut tärkeä Kuortaneen parantolahankkeelle. Asemaa suunniteltiin Haaviston – Rasinperän tienoille. Ruismäkeen olisi tullut pienempi laiturivaihde. Rata jäi rakentamatta, selviää Nokiottat -historiankirjasta.
Nokiottat -pitäjänhistorian tekemistä ohjanneen historiatoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Rauno Laitila, sihteerinä Sanna Koivisto sekä jäseninä Liisa Ruismäki, Aino-Maija Niemelä ja Alpo Ranta-Maunus.
