Vaikka selloa soittava Armo Kärki (vas) oli tyttärensä Pirkko-Liisan mielestä vahva isä ja esikuva, hänelle ei ollut aivan yhtä helppo puhua, kuin muusikkosetä Toivo Kärjelle (oik), joka sävelsikin Pirkko-Liisalle häälahjaksi Hääsunnuntai – nimisen valssin, johon sanat teki Vexi Salmi ja laulun levytti Alpo Pellisen yhtye.
Musikaalisuus ja periaatteellisuus isän perintönä
8.11.2023
Vivi Triballi
Kun on syntynyt musikaaliseen perheeseen, se näkyy elämän varrella tavalla tai toisella. Myös vastuuntuntoisuus voi tulla perintönä vanhemmilta, vaikka lapsuudessa ei aina osaisikaan antaa sille arvoa. Pirkko-Liisa Kinnari Lempäälästä kertoo isänpäivän lähestyessä lapsuudestaan ja sieltä saaduista vaikutteista. Perheen isä Armo Kärki oli jämpti mies joka sodan käyneenä piti tiukkaa kuria myös perheessään, jossa oli puolison lisäksi 12 lasta. Monien tuntema musiikkilegenda Toivo Kärki oli Pirkko-Liisan rakastama setä ja hyvä kuuntelija.
Moraaliarvot ja musiikki tasapainossa
Pirkko-Liisa kertoo, että hänen isänsä syntyi Laihialla, jossa isoisä oli pappina. Perheen sukutila oli kuitenkin Pirkanmaalla, Vesilahdessa. Isoäiti puolestaan oli lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen tytär ja itsekin ollut Japanissa lähetyssaarnaajana. Ei ihme, että hengellisyys oli tärkeää perheessä. Musiikki kuitenkin vaikutti vahvasti.
- Armo - isäni ja hänen veljensä kirjoittivat aikanaan ylioppilaiksi Tampereen Klassillisessa Lyseossa, jossa kaikki soittivat opiskeluaikoinaan. He olivat saaneet musiikkiopetusta jo pienestä pitäen, kun kanttori Martti Saari kävi heitä pappilassa opettamassa. Myös isän siskot soittivat viulua ja haitaria, kertoo Pirkko-Liisa, joka itse on opettanut toisia tanssimaan.
Toivo Kärki oli jo 4 -vuotiaana innostunut kovasti pianon soitosta.
- Hänestä tulikin Kärjen suvun ainoa, joka elätti perheensä päätoimisesti musiikilla.
Maanviljelys voitti
Pappeus oli Pirkko-Liisan isällä ollut jo pitkään tavoitteena.
- Papiksi opiskelu keskeytyi kuitenkin syksyllä 1939, kun alkoi talvisota. Sodan päätyttyä isäni hankki sitten osuuden vanhasta Kärjen sukutilasta ja alkoi viljellä maata. Hän oli sisimmältään talonpoika, tietää Pirkko-Liisa.
Kun sopiva puoliso löytyi, häitä vietettiin Laihian pappilassa. Onni kuitenkin sai odottaa, sillä jatkosota vei luutnantiksi ylennetyn Pirkko-Liisan isän rintamalle ja vain 20-vuotias nuorikko joutui jäämään yksin sukutilalle. Vaikka tiukka isä oli ylennetty sittemmin jo kapteeniksi, hänen pehmeämpi puolensa näkyi.
- Kun meidän sauna oli palanut, kapteenina toimiva isäni pyysi muutamia miehiä Ylivieskasta ja Nivalasta rakentamaan meille uuden saunan. Se on vieläkin paikoillaan ja toiminnassa, iloitsee Pirkko-Liisa.
Isän vahva auktoriteetti ja pehmeä puoli
Armo Kärjen perheeseen syntyi kaikkiaan 9 poikaa ja 3 tyttöä.
- Kaikki oppivat meillä tekemään työtä, kukin voimiensa mukaan. Isän sana oli laki perheessämme, muistelee Pirkko-Liisa.
Kaikesta oli kuitenkin vähän pulaa.
- Äiti kertoi, että isä oli kirjoittanut Toivo – veljelleen, että tämä lähettäisi perheen vanhoja lasten leluja joulupaketteihin meidän pienimmille. Myöhemmin kaupanhoitaja kertoi, että isä tuli vähän ennen joulua kauppaan ja pyysi kauppiasta tekemään meidän sisaruksille joulupaketit, joissa jokaisessa olisi PAX – aski ja sininen ruutuvihko ja näin tapahtui, muistelee Pirkko-Liisa.
Vaikka sodan käynyt kapteeni oli jämpti mies, hänestä pidettiin.
- Kun isä kuoli, hautajaispuheissa kuuli kuinka häntä arvostettiin. Eräs pappi kertoi tilanteesta sodassa. ”Eräänä päivänä nuori luutnantti hyppäsi metsästä joukkojen eteen ja pyysi 3 päivää nälässä kärvistelleelle joukolleen ruokaa, jota sitten annoimme mukaan. Viikon kuluttua Armo Kärki tuli jälleen metsästä, nyt mukanaan riistalihaa kiitokseksi aikaisemmasta avusta”, muistelee Pirkko-Liisa hymyillen kerrottua tarinaa.
Myös rasisminvastaisuus eli Pirkko-Liisan isässä.
- Kun isä sairasti, hän määräsi, että vain omaiset pääsevät katsomaan häntä. Eräs romaninainen, Edla kuitenkin pyrki isää katsomaan, kun he olivat asuneet perheineen meidän pellon takana. Edlaa ei meinattu päästää isää katsomaan, mutta kun isä sai tietää, että Edla odotti salissa, hän määräsi, että Edla saa tulla katsomaan, selittää Pirkko-Liisa.
Perheen elämässä sattui ja tapahtui paljon. Ehkä kaikki se sodan kovuus ja puute pehmensi. Mene ja tiedä, mutta Pirkko-Liisa arvostaa isäänsä edelleen.
- Isä oli voimakas mies, eläessään hyvin periaatteellinen ja tekoineen esimerkillinen. Hän jätti meille lapsille vahvan isän mallin, jota arvostan aina, päättää Pirkko-Liisa muistelunsa.
