Kuortaneella toimiva Saaren Hirsitalot veisti Reinikaisille pihasaunan, jossa Tepa Reinikainen sanoo rentoutuvansa kuutena iltana viikossa.
Kuulamörssärin ura vaihtui metsäammattilaisen työhön
6.5.2020
Joskus sentti tai kaksi tuntuvat muuallakin kuin nenän päässä. Kuortanelaiselle Tepa Reinikaiselle (46) vuosituhannen vaihde tuotti pääsyn 20 metrin kerhoon. Vuoden 2000 helmikuussa mittamies Kuopiossa sai Tepan kuulantyönnölle pituutta 20,01. Maagisen rajan ylittäneillä on ollut oma rekisteröity yhdistyksensä vuodesta 1983 alkaen. Siihen on päässyt kaikkiaan 21 suomalaismörssäriä ja Tepan jälkeen vain viisi miestä.
Kahta senttia vaille kaksimetrinen Reinikainen muistelee hyvillä mielin 2000-luvun alkuvuosia. Vuoden 1995 Euroopan mestaruus 19-vuotiaiden kisasta Unkarissa oli avannut tietä ammattilaisuralle, joka sijoitusten valossa huipentui vuoteen 2003. Silloin hän saavutti kuudennet sijat sekä Pariisin maailmanmestaruuskilpailuissa (20,45) että aiemmin saman vuoden keväällä MM-hallissa Birminghamissa (20,59).
Urheilu-uran paras hetki ajoittui kuitenkin kesään 2001. Silloin hän työnsi Lapinlahden karsintakilpailuissa ennätyksensä 20,88.
- Kesä kokonaisuutenaan ei ollut hyvä, mutta se oli juuri tuo yksi hetki. Muistan vieläkin tuon uskomattoman tunteen, kun kaikki pelasi. Jalat toimivat kuin unelma eikä hommaa tarvinnut sen enempää ajatella. Sait keskittyä pelkästään siihen, että runttaat niin pitkälle kuin ikinä lähtee. Ennätys parani puolella metrillä.
Arvokisapaikat olivat lujassa
Lapinlahden kisa oli samalla kuvaavin esimerkki siitä, miten tiukkaa kisaa isojen miesten keskinäisissä mittelöissä silloin käytiin.
- Olin ennätykselläni sinä päivänä maailman tilaston kuudes. Arsi Harju meni kuitenkin vielä viimeisellä työnnöllään ohi ja lunasti viimeisen kisapaikan Edmontonin MM-kisoihin.
Kesän 2001 päällimmäinen tunne oli se, ettei arvokisoihin tahtonut millään päästä. Tiukinta kisaa hän kävi vuoden 2000 Sydneyn olympiakullan voittaneen Arsi Harjun ja Ville Tiisanojan sekä Conny Karlssonin kesken.
Ateenan olympialaisiin vuonna 2004 tie kuitenkin avautui. Siitä jäi silti huono maku, sillä kohtaloksi tuli 13. sija ja karsiutuminen finaalista. Jossiteltavaa jäi sikäli, että yksi karsinnan 12 joukkoon sijoittuneista kärähti dopingista. Tepan olympiavuotta synkensivät myös yhä pahemmiksi äityneet polvivaivat.
Uran jatkon kannalta jotakin oli tehtävä. Kesäksi 2005 hän päätti vaihtaa tyyliä itselleen tutusta pakittamisesta pyörähdykseen. Vuonna 2006 kuula lensi pyörähdystyylillä vielä 19,98, mutta miehen jälkianalyysi on karu: "En minä sitä koskaan oikein oppinut." Uusi tyyli kävi myös selän päälle. Kivuliain muisto tästä on Kuortanehallista harjoitustyöntö, jota sattumoisin Tapio Korjus oli ringin vierellä todistamassa. Selän välilevyn pullistui ja vei saman tien jalat alta.
Uran päättämistä ei tarvinnut surra
Tepa Reinikainen kuuluu niihin onnekkaisiin, joille siirtyminen ammattiurheilijasta normaaliin työelämään kävi varsin kivuttomasti. Näin ehkä senkin takia, että urheilu-ura oli myös kamppailua kipujen kanssa. Lopettaminen kangasteli mielessä pitkän kesää 2007.
Anoppinsa Eeva Mannisen vinkistä Tepa lähti uudelleen koulun penkille aikuisopiskelijaksi Tuomarniemelle, josta valmistui 2011. Sen jälkeen hän sai vakipaikan opiskelujensa työharjoittelupaikasta Alavuden metsänhoitoyhdistyksestä.
Kaksi vuotta sitten Reinikainen valittiin Metsäpohjanmaaksi muuttuneen yhdistyksen toiminnanjohtajaksi Risto Koivulan työtä jatkamaan. Hallinnollisten töiden lisäksi hänen arkeensa kuuluu olennaisesti korjuupalvelujen pyörittäminen, mikä on kaiken kattavana palveluna kehitetty metsänomistajien etuja turvaamaan. Yhdistyksen lukuun toimii Alavuden, Kuortaneen ja Peräseinäjoen alueella kaikkiaan viisi korjuuketjua.
Vapaa-ajalla Reinikaisen perheen kodin pihasauna on ahkerassa käytössä, sillä isäntä kertoo saunovansa kuudesti viikossa. Punttisalillakin hän edelleen käy. Vähiten ura kuulantyöntäjänä verotti käsiä. Siksi esimerkiksi penkkipunnerrustulos on pudonnut huippuvuosien 235 kilosta vain 200 kiloon.
