Kirkon penkissä infrapunakameraan tallentui ihmismäinen hahmo.
Kummitusten jahtaajat
22.12.2016
Tomi Olli
Paranormaalit ilmiöt ovat kiehtoneen ihmisten mieliä kautta aikojen. Ne ovat saaneet myös Jupe ja Marko Keskitalon virittäytymään henkimaailman kanssa samoille aaltopituuksille. Aavedatan puitteissa he ovat dokumentoineet paranormaaleja ilmiöitä vuodesta 2011 lähtien. Veljesten kiinnostus paranormaaleja ilmiöitä kohtaan alkoi jo lapsuudessa. Myös konkreettisia asioita tapahtui perheen asuessa Ruotsissa.
- Usein tuli tunne, että joku tuijottaa, vaikka mitään ei näkynyt. Oma lukunsa olivat tavarat jotka myös vaihtoivat oudosti paikkaa. Samat ilmiöt ovat tulleet tutuiksi myös nykyisissä tutkimuksissa, Jupe toteaa.
Kaksikko on tehnyt tutkimuksia muun muassa teattereissa, joista on mukaan tarttunut mielenkiintoista materiaalia.
- Tampereen teatterissa tunsin jonkun näkymättömän tarttuvan käteeni, Jupe muistelee.
- Minä taas sain Helsingin Aleksanterin teatterissa nauhalle tallennettua naisäänen tervehdyksen ”Hellou”. Tuolloin tunne oli todella erikoinen, Marko toteaa.
Kriittisellä asenteella
Aavedata tekee tutkimuksia kriittisellä asenteella, tapahtumille halutaan selkeä näyttö.
- Suhtaudumme kaikkeen skeptisesti, emme usko mitään suoraan kertomusten pohjalta. Emme myöskään väitä mitään vääräksi ennen tutkimuksia. Olemme kuitenkin kohdanneet paljon selittämätöntä, Marko toteaa.
Dokumentaatiota veljekset tekevät muun muassa erilaisten kameroiden, sanelimien sekä ghost boxin avulla.
- Ghost box on laite joka skannaa radiotaajuuksia suurella nopeudella. Olemme sen avulla saaneet kuulumaan useita yksittäisiä sanoja sekä jopa lauseita. Osa sanoista kuuluu heti, osa vasta tarkemman tietokoneanalyysin jälkeen, Jupe kertoo.
Suurin osa saaduista äänihavainnoista on positiivisia. Muutaman kerran esiin on tullut avunpyyntöjä.
- Kysyessämme haluaako henki päästä pois olotilastaan, olemme saaneet myöntäviä vastauksia. Olemme silloin kehottaneet äänen aiheuttajaa siirtymään eteenpäin, minkä jälkeen emme ole saaneet lisähavaintoja.
- Joskus olemme myös kuulleet suoria käskyjä poistua paikalta sekä uhkailua ja kiroilua. Tuollaiset hetket saavat niskakarvat pystyyn, Marko myöntää.
Kiinnostava kirkkotutkimus
Aavedatan tutkimusryhmä vietti syyskuussa erittäin mielenkiintoisen vuorokauden Tampereen tuomiokirkossa. Kyseinen operaatio toteutettiin hyvässä yhteishengessä Tampereen seurakunnan kanssa.
- Reilun satavuotiaan kirkon historiaan mahtuu paljon. Mielenkiintoinen on esimerkiksi vuoden 1918 kansalaissota, milloin 1600 ihmistä asui kirkon penkeissä kahden viikon ajan. Ajanjakson aikana kirkossa menehtyi yksi vanhus ja lapsi.
- Tuolloin tapahtui myös iloisia asioista, sillä Rauha-tyttö syntyi kirkon tiloissa. Hänen syntymäänsä liittyy tosin dramaattinen käänne, sillä synnytyksessä avustamaan tullut mies ammuttiin kirkon pihamaalle, Jupe kertoo.
Marko muistuttaa myös kirkon alueella tapahtuneesta punaisen vartiosotilaan surmasta. Miehen ruumis sai kuoleman jälkeen karun käsittelyn.
- Eräs lähde kertoo hänen ruumiinsa heitetyn roskien sekaan, kun toinen sanoo ruumiin päätyneen ulosteiden joukkoon pihan ”paskalooraan”. Kirkon tiloissa tapahtui muutoinkin ammuskelua, minkä jälkiä on yhä nähtävissä.
Hurjia havaintoja
Merkittävimmät havainnot Aavedatan ryhmä sai kirkkosalissa. Marko tunsi alusta saakka olevansa tarkkailussa.
- Tuntui kuin joku olisi koko ajan seurannut mitä teen. Tunne ei ollut kuitenkaan negatiivinen, vaan rauhallisen miellyttävä.
Salista ryhmä sai laitteidensa avulla useita äänihavaintoja, joissa esiintyi ihmisten nimiä. Eräs naisääni pyysi myös apua.
- Kysyin onko hän punainen vai valkoinen, mihin sain vastaukseksi punainen, Marko toteaa.
Erikoisin tallenne tarttui infrapunatekniikalla toimivaan, syvyyseroja mittaavaan kameraan. Mikäli syvyyseroja havaitaan, tarkistaa laite onko mukana ihmismäisiä piirteitä.
- Laite näytti pienen, ihmismäisen hahmon istuvan viereemme penkille. Välillä se näytti venyttelevän ja jopa laskevan makuulle. Koon perusteella hahmo sopisi hyvin lapselle.
- Kokemus oli todella hurja, sillä hahmo kumartuu kameran kuvan mukaan useita kertoja puoleemme. On sanottava, että tunsin tuolloin jonkun todellakin olevan vieressä, vaikka en nähnytkään mitään paljain silmin, Jupe huokaa.
Veljekset jatkavat tutkimuksiaan koko ajan. Suunnitelmissa on myös luoda yhä enemmän kontakteja Suomen ulkopuolelle.
- Olemme eurooppalaisen EPAS:in jäsen, mikä avaa jatkuvasti ovia eri maihin. Onkin selvää, että paljon mielenkiintoista on edessäpäin odottamassa, Jupe toteaa.
