Juha Miedon mielestä peräpeilin tuijottaminen on turhaa puuhaa. Mieluummin kannattaa katsoa myönteisesti eteenpäin ja tehdä tuleviin tekemisiin pieniä viilauksia.
Juha Mieto aloittaa kiitollisena neljännen elämänvaiheen
4.1.2018
Taisto Järvinen
Luppoelämänjakso mahdollistaa rauhallisen puuhastelun kotona
Kysymykseen, mitä kuuluu, vastaa Juha Mieto, että aika aikaa kutakin, nyt on alkanut neljäs elämänvaihe eli luppoelämänjakso. Sanomallaan Juha tarkoittaa sitä, että aikaisemmat kolme vaihetta ovat taakse jäänyttä elämää, osa kokonaan ja kolmaskin melkein. Tästä eteenpäin eletään luppoelämänjaksoa, joka maallikon korviin kuulosta samalta kuin eläkeläisen elämänjakso.
- Minä jaan elämän neljään jaksoon. Ensimmäinen jakso oli lapsuus. Toinen jakso oli nuoruus ja urheilun aika. Kolmas jakso oli työura, jonka valtaosin tuli maaliin marraskuun 20. päivänä, jolloin mittariin tuli 68 vuotta.
- Kiitollisena lähden luppoelämänjaksolle. Minulla oli hyvä lapsuus ja turvallinen koti. Nuorena sain urheilla koko sydämen halusta, ja tein töitä urheilun eteen ihan riittävästi. Työura kesti noin 30 vuotta, ja nyt aika puuhastella niiden asioiden ja töiden parissa, jotka ovat jääneet ehkä rästiin tai vähemmälle huomiolle.
Juha on hoitanut asiat siihen malliin, että hyvä on luppoa elää. Neljännen elämänvaiheen hän ottaa rauhallisesti. Esittelytehtäviä on siltikin jo kalenterissa sen verran, että saa vaihtelua elämään ja on hyvä syy lähteä kinkeripiirin ulkopuolelle. Terapiaa ne reissut ovat menevään elämänrytmiin tottuneelle miehelle, toisekseen tuulettumaan pitää pienistä ympyröistä ajoittain päästä. Viikkojen pituisia työmatkoja hän ei enää kaipaa, niitä tuli tehtyä arvaamattoman paljon.
- Autolla olen ajanut melko paljon, eikä autoilua päivittäin kaipaa. Jonkinlainen kutsumus automatkoihin on minulla ollut ikään kuin kaupparatsuilla. Vieläkin on silti joskus hienoa ajaa pitempiä matkoja. Suomessa ajellessa on tarjolla niin erilaisia maisemia, että sehän on kuin olisi elokuvissa, Juha kiteyttää.
Urheilua seurataan
Kuten jo todettiin, Juha veti urheilu-uransa niin täysillä, että yhtään sitä ei tarvitse veteraanikisoissa paikata. Yhdestä sadasosasta huolimatta saavutukset ovat huikeita, ja ne todella muistetaan. Luojalle hän on kiitollinen, että oli parhaimmassa terässä 70- ja 80-luvuilla. Viimeisen varsinaisen kilpailunsa Juha hiihti vuonna 1989.
70- ja 80-luvut olivat erilaista aikaa kuin Hakulisen ja Mäntyrannan huippuvuosina. No tilit tänä päivänä ovat siltikin eri luokkaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
- Urheilua on kiva seurata. Luppojaksolla seuraan urheilua monipuolisesti. Ensin kuitenkin tehdään työt, ja sitten vasta tulee urheilun seuraaminen. Maksukanavien kortteja en ole ostanut, enkä osta. Liika on liikaa ja onhan maksukanavien katseluaika pois jostakin. Minulla se veisi osan puuhastelusta ja minulle niin tärkeästä työstä kotona tai metsässä.
Juhan koti on otollinen paikka puuhastella, kun lähimpään naapuriin on usean minuutin kävelymatka. Kotimarkilla saa olla todella kuin kotonaan. Puuhasteluun ja puuhastelupaikan löytämiseen hän kehottaa kaikkia työelämästä luopuvia.
- Jos siinä jää tyhjän päälle, niin edessä voi olla katastrofi. Puuhastelu ja kaikinpuolinen, pienikin tekeminen on kansanterveyttä edistävää toimintaa, niin fyysisessä kuin psyykkisessä mielessä.
Tarvittaisiin hyvän mielen kulttuuria
- Suomessa ovat asiat hyvin. Sodat on käyty, itsenäisyys on säilynyt, sotakorvaukset on maksettu korkojen kanssa ja yhteiskunta on rakennettu. Suomi on todellinen ihme koko maailmankartalla.
- Suomalaisten kannattaa irtaantua valittamisesta. On syytä olla kiitollisia. Pitää puhaltaa yhteen hiileen. Olisi syytä olla uusi kulttuurilaji, hyvän mielen kulttuuri. Jos jollakin menee hyvin, niin kannattaa olla iloinen hänen puolesta, eikä valittaa pienistä asioista. Kiitollinen pitää olla etenkin veteraaneille ja yhteiskuntamme rakentajille.
Juha Mieto tietää sen, että peräpeiliin katsominen elämässä on aivan turhaa. Hänen mielestä kannattaa katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen ja nimenomaan myönteisillä silmillä.
- Turha on pohtia sitäkään, mitä varten tuo henkilö tekee noin. Tehköön, jos ja kun se hänen mielestään on hyvä. Itse kannattaa mennä välillä peilin eteen. Siinä on järkevää tehdä pientä viilausta omiin tuleviin tekemisiin.
- Elän Kurikassa onnellisena. Kurikkalainen minä olen, ja täällä on hyvä olla. Kunnanverot olen maksanut aina Kurikkaan, ja urheilussa olen edustanut Kurikan Ryhtiä. Toki välillä pitää päästä tuulettumaan kinkeripiirin ulkopuolelle.
