Inhimillinen luonteenkehittäjä Kyläkauppias Vesa Keskinen 50 vuotta
12.7.2017
Inhimillinen luonteenkehittäjä
Kyläkauppias Vesa Keskinen 50 vuotta
Ihmiseksi olen syntynyt. Ihmisyyttä on inhimillisyys. Inhimillisyyttä on erehtyväisyys. Erehtyväisyyttä on kompasteleminen. Olen kompasteleva ihminen - homo lapsans.
Luonne on ihmisen tärkein ominaisuus. Määrätietoinen luonteenkehittäminen luo vahvan kivijalan oikeudenmukaiselle johtajuudelle työelämässä ja kunnioittavalle suhteelle perhe-elämässä.
"Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku." (Sokrates)
Äitini usein toistama lause: "Ei niin pientä kiveä luoja ole osannut luoda, etteikö meidän Vesa siihen kompastuisi", palautuu usein mieleeni katsellessani tytärtämme Mariaa ja poikaamme Toivoa, kun he kompastuvat milloin mihinkin. Melkein aina he nousevat hymyillen pystyyn. On luonnollista kompastella ja oppia. Mitä nuorempana kompastelet ja mitä enemmän kompastelet, sitä nopeammin opit kävelemään ja juoksemaan. Oppiminen on aina hyvä asia.
Lapsiamme seuratessani olen huomannut, että he lähes poikkeuksetta kompastuvat etenemissuuntaan. Kohti tavoitetta. Olen tullut yksinkertaiseen johtopäätökseen: etenemissuunta määrää kompastussuunnan. Kompastelun jälkeen matka myös lähes poikkeuksetta jatkuu kohti aiempaa etenemissuuntaa - kohti tavoitetta - ja ilman kompastelua. Ainakaan samaan "kiveen" ei kompastu uudestaan, koska se on jäänyt taakse - taakse jäänyttä elämää, jota ei kannata enää murehtia. Samanlaiseenkaan "kiveen" ei kompastu uudelleen - ei ainakaan kovin useasti. On siis selkeästi tapahtunut oppimista. Virheistä oppii ja oppia ikä kaikki, sanotaan. Lisäksi olen huomannut, että mitä innostuneempia lapsemme ovat, sen kovemmalla tahdilla he yrittävät edetä kohteeseen. Ja suoraan verrannollisesti sen kovempaa - ja useammin - he kompastuvat kohti kohdettaan. Itkua voi silloin tällöin tovin tulla, mutta sen jälleen palautuu jälleen se lapsenomainen innostus kasvoille ja eteneminen jatkuu. Periksi antaminen - pysähtyminen - ei käy heillä edes pienissä mielissä. Lapset eivät koe olevansa epäonnistujia kompastellessaan. Ei heidän kuulukaan olla. Se on luonnollista - inhimillistä. Erehtyminen on inhimillistä. Inhimillisyys on ihmisyyttä. Meillä kaikilla on lupa kompastella ikään katsomatta. Jopa näin viisikymppisenäkin. Aina ja ikuisesti.
Ollessani 7-vuotias sain isältäni ison, vaaleanpunaisen pyyhekumin, jossa oli mustilla kirjaimilla teksti: EREHTYMINEN ON INHIMILLISTÄ. Olin silloin ylpeä pyyhekumistani, sillä se oli luokan ylivoimaisesti kookkain pyyhekumi. Kyseinen lause on ensimmäinen elämänviisaus, jonka muistan lukeneeni. Yleensä tälläiset "pyyhekumit" ovat tuon ikäisille merkityksettömiä ja katoavat jonnekin. Minulle tämä pyyhekumi oli tärkeä sen sanoman takia. EREHTYMINEN ON INHIMILLISTÄ -pyyhekumi on seurannut minua läpi elämäni. Se on ollut välillä koulussa, opiskelupöydälläni, välillä muuttolaatikoissa, kirjahyllyillä, kotitoimistossani ja nyt se on työhuoneessani Kyläkaupalla.
Kompasteleminen, kuten edellä lapsistani oppimana totesin, tapahtuu lähes poikkeuksetta valittuun etenemissuuntaa päin ja kompastelemisesta oppii. Kompastelemista ei tule hävetä, vaan jatkaa innostuneena eteenpäin kohti tavoitettaan tehdystä virheestä viisastuneena. Kompasteleminen on erehtymistä. Erehtyminen on inhimillistä, kuten pyyhekumini on minua tiedostamattani opettanut lapsesta aikuisikään.
Kävellä ja juosta ovat vain kaksi etenemisverbiä, johon voi liittää kompastella-verbin. Kompastella-verbi voi olla myös kuvainnollinen. Elämässä voimme kompastua erilaisiin asioihin niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.
Kompasteleminen on välttämätöntä, jos haluaa onnistua elämässä. On lähes mahdotonta epäonnistua elämässä, jos uskaltaa edetä valitsemaansa suuntaan kompastuksia pelkäämättä ja niistä sen enempää välittämättä, mutta kuitenkin oppien koko ajan, kompastus kompastukselta.
Olen keksinyt vain yhden tavan, jolla elämässä on mahdoton onnistua: Elä niin, ettei ole mahdollisuutta epäonnistua. Absoluuttisessa nolla-elämässä, jossa ei ole miinuksia eikä plussia, niin onnistuminen on mahdotonta.
Mietteitäni omasta luonteestani ja sen kehittämisestä
Luonne on jokaisen ihmisen tärkein ominaisuus. Luonteemme muodostuu arvoista (itselle tärkeimmät asiat), periaatteista (ehdottomat ja joustamattomat arvot) ja luonteenpiirteistä (perityt ja opitut käyttäytymistavat), jotka ohjaavat elämämme kulkua kompassin tavoin ja tulkitsevat sen tarkoitusta.
Periaatteiden ja arvojen perusteella ihmiselle muotoutuu sisimpäänsä inhimillinen ymmärrys oikeasta ja väärästä. Vasta luonteen kehittymisen myötä ihminen on kykenevä kokemaan aitoa, vilpitöntä onnellisuutta ja täyttymystä elämässään. Vastoinkäymiset elämän poluilla ovat parhaita katalysaattoreita luonteen kehittymiselle. Vaikeudet kasvattavat luonnetta. Ne tulee nähdä loistavina mahdollisuuksina, ja ne on tehty voitettaviksi.
Luonteen kehittäminen on elämänpituinen projekti, jota ei tarvitse katua. Omaa luonnettaan voi ruveta kehittämään koska tahansa ja sen kehittämistä voi jatkaa koko loppuelämän. Täydellistä luonnetta ei ole olemassa – meidän jokaisen luonteessa on lukuisia osa-alueita, joita voimme kehittää.
Luonteen kehittämisen ensimmäinen ja samalla tärkein askel on määritellä oman luonteen perusrakennusaineet - arvot, periaatteet ja luonteenpiirteet. Jos niitä ei ole määritelty, niin ei niitä voi silloin myöskään tietoisesti ryhtyä kehittämään.
Oman luonteen rakennusaineiden määritteleminen ei suinkaan ole helppoa. Pelkästään itseäni motivoidakseni päätin laittaa syntymäpäiväni kolme lukua (13.7.67) luonteeni tärkeimpien rakennusaineiden lukumääriksi: 13 arvoa, 7 periaatetta ja 67 luonteenpiirrettä.
Oma luonteeni pohditutti. Millainen olen, millainen haluan olla ja mitä piirteitä haluan luonteessani kehittää. Mietin ja analysoin näitä 13:a, 7:ää ja 67:ää sanaa lukuisia tunteja ennen kuin lukitsin ne, antaen kuitenkin itselleni vapauden muuttaa niitä tarpeen mukaan. Ne ovat luonteeni rakennusaineet. On helppo elää niihin sitoutuen ja niitä vaalien ja kehittäen.
13 ARVOANI (arvot = itselle tärkeimmät asiat)
Ahkeruus. Elämänasenne. Hyvyys. Luovuus. Opiskelu. Perhe. Rakkaus. Tavoitteet. Terveys. Työ. Vapaa-aika. Vapaus. Ystävyys.
7 PERIAATETTANI (periaatteet = ehdottomat ja joustamattomat arvot)
Oikeudenmukaisuus. Positiivisuus. Rohkeus. Suvaitsevuus. Tasapuolisuus. Totuus. Ystävällisyys.
Luonteenpiirrelistani tuntuu varmasti monen mielestä loputtoman pitkältä. Voin vakuuttaa, että sen lukeminen on huomattavasti helpompi temppu kuin sen kriittinen laatiminen oli. Puhumattakaan luonteenpiirteitteni kehittämisestä tänään ja tulevaisuudessa. Edessäni on loppuelämänmittainen haaste.
Luonteenpiirteiden lukumäärä yllätti. Luulin aluksi, että luonteestani olisi lähes mahdotonta löytää 67 luonteenpiirrettä. Sellaisia luonteenpiirteitä, jotka itse tiedän omaavani ja joita haluan kehittää. Kaiken kaikkiaan löysin hämmästyksekseni itsestäni lähes kaksi sataa luonteenpiirrettä. Ensimmäisenä poistin luonnollisesti listalta ne, jotka haluan poistaa myös luonteestani eli negatiiviset luonteenpiirteeni. Niitä oli pettymyksekseni yllättävän monta eli kehitettävää riittää silläkin saralla. Sen jälkeen rajasin määrän ensin sataan ja sitten 67 kappaleeseen. Sataan pääsin kohtalaisen helposti, mutta viimeisen 33 luonteenpiirteen poistaminen ei sitten ihan niin helppoa ollutkaan. Seuraavaksi valitsin näistä sadasta myönteisestä luonteenpiirteestäni 67 piirrettä, jotka omasta mielestäni ovat vahvimpia ja ne, jotka eivät ole vahvoja, mutta joissa haluan kehittyä.
67 luonteenpiirrettäni (luonteenpiirteet = perityt ja opitut käyttäytymistavat.
Aito. Aktiivinen. Aloitteellinen. Analysoiva. Auttamishaluinen. Avoin. Empaattinen. Ennakkoluuloton. Herkkä. Huomaavainen. Hyväntahtoinen. Innostava. Innostunut. Innostuva. Intuitiivinen. Itsekurinalainen. Joustava. Kannustava. Kekseliäs. Kohtelias. Kuunteleva. Kyseenalaistava. Kärsivällinen. Läsnäoleva. Luotettava. Lämminhenkinen. Luova. Mietiskelevä. Myötäelävä. Määrätietoinen. Näkemyksellinen. Nöyrä. Oikeudenmukainen. Oivaltava. Omaperäinen. Oppimishaluinen. Periksiantamaton. Perusteellinen. Positiivinen. Päättäväinen. Rauhallinen. Realistinen. Reilu. Rohkea. Sopeutuvainen. Sovitteleva. Spontaani. Strateginen. Suvaitsevainen. Syvällinen. Tilannetajuinen. Uhrautuvainen. Utelias. Vaativa. Vapaudenhaluinen. Vastuuntuntoinen. Velvollisuudentuntoinen. Verbaalinen. Visionäärinen. Visuaalinen. Vuorovaikutuskykyinen. Vahva. Välittävä. Yhteistyökykyinen. Yksityiskohtainen. Ymmärtäväinen. Ystävällinen.
Mitä nämä käsitteet tarkoittavat minulle?
Kuten jo edellä mainitsin, niin näiden 13 + 7 + 67 sanan lukitsemiseen minulta on mennyt lukuisia tunteja elämäni aikana. Tiesin ja nykyään tiedän vielä paremmin, että se on ollut vasta alkusoittoa. Edessä on vielä paljon mietiskeltävää, sillä haluan kirjata itselleni jokaisesta sanasta vastauksen kysymykseen: "Mitä se tarkoittaa minulle?" Lisäksi tarkennan tulevaisuudessa kunkin käsitteen merkitystä tarpeen vaatiessa.
Tässä yksi esimerkki: käsite vapaus. Mitä arvoni vapaus tarkoittaa minulle?
VAPAUS
Vapaus on minulle terveyden ohella tärkein asia elämässäni. En halua olla vankina sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Fyysisen vapauden koen koostuvan suurelta osin terveydestä, työstä ja vapaa-ajasta. Henkisen vapauden suurimpia uhkina näen itseaiheutetun kiireen synnyttämän stressin ja erilaiset negatiiviset ja/tai liian kahlitsevat ihmissuhteet. Vapaus on meidän kaikkien perusoikeus, mutta sen saavuttaminen terveen itsekkäästi on haasteellinen kokonaisuus. Minulle vapaus on henkilökohtainen, tietoinen valinta, jonka saavuttamiseksi on uskallettava luopua tärkeistä ja jopa rakkaistakin asioista ja henkilöistä. Täydellisen vapauden saavuttaminen on rohkeutta karsia kaikki kahlitsevat elementit elämästä. Täydellinen vapaus ei kuitenkaan voi olla onnellisen ihmisen itseisarvo.
Näin näitä kaikkia käsitteitä analysoidessa minulla on edessä vielä lukuisia mielenkiintoisia tunteja. Eikä nämä käsitteet koskaan ole täysin valmiita, sillä ne tulevat varmasti muuttumaan näkemyksieni kehittymisen johdosta vuosien varrella.
Ala kehittää luonnettasi jo tänään. Jos joku kokee tietoisen luonteenkehittämisen mielenkiintoiseksi, niin tämä yksinkertainen idea on ihan vapaasti kaikkien käytettävissä - rajana vain mielikuvitus. Toivon vilpittömästi, että siitä on mahdollisimman monelle hyötyä!
Luonne on jokaisen ihmisen tärkein ominaisuus ja sen kehittämisen aloittaminen ei ole koskaan myöhäistä. On surullista kuulla ihmisistä, jotka eivät ole oivaltaneet eivätkä haluakaan oivaltaa tietoisen luonteen kehittämisen tärkeyttä. Tyhmintä, mitä voi todeta, että en voi luonteelleni mitään. En ole koskaan tavannut yhtäkään ihmistä, joka on sitä mieltä, että hänen luonteessaan ei ole mitään kehittävää.
"Onnistut omaksumalla omantuntosi oppaaksesi ja ottamalla oikeidenmukaisuuden ohjenuoraksesi" (Vesa Keskinen)
Tähän seitsemän o:n elämänohjeeseeni haluan lopettaa 50-vuotiskirjoitukseni.
Vesa Keskinen
