|
Suuri osa sorateistä on vanhojen kapeiden kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä. Vauriot ovat sorateillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin. Aina sorateiden kunto ei vastaa tienkäyttäjien odotuksia. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että hyväkuntoisella soratiellä on huomattavasti parempi ajettavuus kuin pahasti vaurioituneella päällystetyllä tiellä.
Sorateillä on taipumus leventyä ajan kuluessa, kun murskeita siirtyy ojan luiskaan. Sorateiden yleinen ongelma onkin tien liian suuri leveys, joka johtaa siihen, että tie alkaa olla hankalasti hoidettavissa mitoissa. Liikaa levinneitä sorateitä kavennetaan takaisin uuteen tavoiteleveyteen ja tien muoto palautetaan tasaisen kaltevaksi hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Tien pinnan oikea sivukaltevuus takaa veden johtumisen ojiin, sillä tiellä makaava vesi aiheuttaa kuoppaisuutta ja epätasaisuutta.
Ylileveällä soratiellä on usein myös ongelmana liian jyrkkä luiskakaltevuus, joka entisestään edesauttaa tien leventymistä, kun tien reunaa kuormitetaan. Leveämpi tie ei ole turvallisempi, sillä usein nopeudet suurenevat samassa suhteessa tien leventyessä.
Ylileveät tiet vaikuttavat suoraan myös teiden sorastuksen materiaalikulutukseen. Jos tie on ylileveä, jää kulutuskerros ohuemmaksi, sillä hoitourakoihin on määritelty tietty määrä soratonneja. Kustannukset vaikuttavat siis tehtäviin hoitotoimiin. Esimerkiksi sorateiden päällystämiseen tai rakenteen parantamiseen ei ole olemassa rahoitusta. Lisäksi on hyvä huomioida kestävä luonnonvarojen käyttö. Mitä enemmän materiaaleja tarvitaan, sitä enemmän kulutetaan kallioalueita.
Sorateiden osuus Lounais-Suomen teistä on 25 prosenttia, mutta liikenteestä niillä ajetaan vain kaksi prosenttia. Kilometreissä mitattuna sorapintaisia maanteitä on Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa noin 2 000 kilometriä ja koko Suomessa noin 27 000 kilometriä.
Sorateiden pinta elää jatkuvasti – laatuvaatimukset sallivat myös virheitä
Lähtökohtaisesti liikennettä vaarantavia puutteita ei saa esiintyä soratieverkolla. Ajomukavuutta haittaavia puutteita saa esiintyä yksittäisillä lyhyillä jaksoilla, jos pääosa tiestöstä on laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa ennen toimenpidetarpeen rajaa. Tienkäyttäjää saattaakin ihmetyttää, kun annettu palaute ei aina johda toimenpiteisiin, vaan soratien todetaan olevan laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa.
Laatuvaatimukset sallivat melko paljon laatuvirheitä sorateillä. Sorateiden kuntoarvo kolme (3) on tavoitearvo, jossa tienpinta on suurimmaksi osaksi tasainen, ajourat ovat kiinteät, mutta ajourien ulkopuolella on irtonaista ainesta, etenkin kunnostustoimenpiteen jälkeen.
Soratien ei tarvitse olla aina tasainen ja siellä on käytännössä aina kuoppia, mutta ne eivät saa olla syviä, eikä niitä saa olla paljon. Ajoneuvolla pitäisi päästä liikkumaan omaa kaistaa myöden. Liikennettä vaarantavaa tai ajoneuvoa rikkovaa kohtaa ei saa olla.
Soratiet pitävät sopivassa suhteessa kuivasta ja kosteasta
Sorateiden rakenteellinen kunto on monien tekijöiden summa. Soratiet kestävät liikennekuormitusta päällystettyä tietä heikommin. Lisäksi rankat sateet, kuivat kesät ja routa vaurioittavat sorateitä.
Soratielle iso haaste on, jos vettä tulee kerralla paljon. Runsaat sateet pehmittävät soratiet. Tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Toisaalta jatkuva kuivuuskin aiheuttaa ongelmia, koska tie tarvitsee myös kosteutta pysyäkseen hyvässä kunnossa. Vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaihdellessa soratiet tarvitsevat monenlaisia toimenpiteitä liikennöitävässä kunnossa pysyäkseen.
Kuivina kesinä soratien pölyämistä on vaikea estää
Sorateiden peruskunnostus tapahtuu keväisin, jolloin suoritetaan sorateiden kevätmuokkaus ja pölynsidonta. Pölynsidonta tehdään pintakelirikon loputtua tien ollessa kostea.
Pitkien poutajaksojen aikana soratien pintakerros kuivuu liiaksi, ja tie alkaa pölytä. Pölyämisen ehkäisemiseksi tien pinnalle levitetään vesiliukoista kalsiumkloridia tai magnesiumkloridia eli suolaa ja vettä. Suola sitoo itseensä kosteutta, ja se hidastaa tien pinnan kuivumista. Suolaus ei kuitenkaan tehoa kovin hyvin, jos takana on ollut pitkä sateeton jakso. Tällöin tien pinnassa ei ole tarpeeksi kosteutta, jonka suola voisi sitoa. Näissä tilanteissa on odotettava pidempijaksoista sadetta, jotta pölyäminen saadaan hallintaan.
Soratien pölyämistä arvioidaan ajamalla tietä henkilöautolla 60 km/h nopeudella. Tällä nopeudella ajettaessa pölyäminen saattaa olla laatuvaatimusten mukaista, eli pöly ei juurikaan leviä pientareiden ulkopuolelle. 80 km/h ajettaessa pölyäminen voi olla jo selvästi haitallisempaa. Jokainen tienkäyttäjä voi myös ajonopeudella vaikuttaa tien pölyämisen määrään.
Kärrypoluista nykypäivän huoltovarmuuden varmistajiksi
Soratiet ovat erittäin merkittäviä tien varren asukkaille, huoltovarmuudelle, elinkeinoelämälle ja kuljetusketjuille. Myös maa- ja metsätaloudelle ympärivuotinen liikennöitävyys sorateillä on hyvin tärkeää. Esimerkiksi Lounais-Suomessa maatalous on merkittävä elinkeino, ja maatalouden kuljetukset keskittyvätkin juuri vähäliikenteiselle tieverkolle.
|
