Hanna Pihlajaviita oli naisten ylivoimainen ykkönen sprintissä ja enskassa tältä talvelta. Ensi kaudella hän aikoo ajoittain mitata vauhtia myös miespuolisten kilpailijoiden kanssa. Kuva: Harri Junnila
Hanna Pihlajaviidalla viiden kelkkamestaruuden talvi!
13.4.2017
Hanna Pihlajaviidalla viiden kelkkamestaruuden talvi!
Karisamuli Korpela, teksti
Lapualainen Hanna Pihlajaviita sai ensimmäiset moottorikelkkakelkkakyytinsä jo äiti Johannan vatsassa. Eikä ihme, sillä Johanna, perheen isä Timo sekä Hannan isoveli Antti ovat kaikki olleet ja ovat edelleen aktiiveja harrastekelkkailijoita.
Johanna, joka on paljasjalkainen lapualainen ja karijokelaistaustainen Timo pyörittävät mm. Vapolle urakointia tekevää turveyritystä ja lukulomilla ainakin kesäaikaan töissä on myös Hanna. Hän opiskelee Ilmajoen Ammattikorkeakoulussa agrologiksi ja pitkähkö kurssi on puolivälissä, joten tämä nuori aikuinen elää ihanaa aikaa.
- Nautin päästä välillä töihin turvenevoille, kuten viime aikoina tuonne Soinin ja Kyyjärven suuntaan, hän kertoo.
Hanna oli kymmenvuotias, kun hän alkoi itsekin ajella kelkalla ihan oikeasti.
- Vuosien kuluessa syttyi sitten kipinä kilpakelkkailuun ja koska olin tahkonut maastoissa aika runsaasti, endurosta ja sprintistä tuli ne minun juttuni.
Kilpakelkkailua on nyt takana viitisen vuotta, joten hiukan voidaan kirjata jo historiaakin. Homma muuttui ns. puoliammattimaiseksi eli Hanna keskittyi isosti kasvaneiden harjoituskilometrien ohella pitämään itsensä huippuvireessä ja Timo-isä ryhtyi vastaamaan Lynx-kaluston teknisestä kunnosta huoltoineen.
- Opin arvostamaan myös oikean ravinnon ja sen oikean tankkaamisen merkityksen. Samoin jatkuvan lihaskunnon ylläpidon, Hanna teroittaa.
Ensimmäisen pokaalin tiimi sai kolme vuotta sitten Rovaniemellä kelkkasprintin SM-osakilpailussa ja sen jälkeen on nimi loistanut otsikoissa.
- Täytyy myöntää, että tiimillä on mennyt hyvin. Mutta toisaalta on menestyksen eteen tehty töitäkin, listaa parhaimman kautensa tehnyt mitalikahveilla kotona Lapualla.
Hannan kauden saldo on todella upea. Endurossa ja sprintissä naisten suomenmestaruudet, endurossa joukkuemestaruus Juha Anttilan ja Jarmo Laurilan kanssa (EPMoKe), crosscountryn naisten mestaruus ja sokerina pohjalla enduron naisten Euroopan mestaruus Kemijärven SM-osakilpailu Giantin yhteydessä.
Mutta entäs snowcross, tulee mieleen.
- Kisasin Polariksella Suomulla ja Oulun Stadioncrossissa, mutta laji ei ainakaan tässä vaiheessa vielä nosta isompia intohimoja, tulee vastaus.
Ja se pahin kupru.
- Onhan niitä sattumuksia ollut, mutta ei kisoissa. Pahin oli alkutalvelta, kun harjoittelin uudella kelkalla ja huomasin yhtäkkiä olevani kasan alimmaisena telamatto vatsan päällä. Onneksi tapponaru on keksitty eli moottori sammui heti haverin alkuvaiheessa. Joten hyvin siinä kävi, vaikka kaato hiukan nolottikin, tulee heleän naurun kera.
