Elämäni päivämääriä, osa 51
4.9.2024
Kustantamani Viihdesanomat -nimisen lehden ensimmäinen numero 22. helmikuuta vuonna 1994. Lehti oli omakustanteiseksi varsin pitkäikäinen, sillä vahvapaperista lehteä painettiin seuraavat kuusi vuotta Tuorilan kylällä, kotitalomme viereen rakentamassamme kirjapainossa
Lehti oli lukijoilleen ilmainen, aivan kuten tämä kädessänne oleva Ykköset! -lehti. Lehteä jaettiin Merikievarissa kuten muissakin tanssipaikoissani, kuten myös mainostajien eri toimipisteissä. Suurimmillaan painosmäärä oli 22 000 kappaletta.
Lehden painamisesta vastasi alan rautainen ammattilainen Esko Strömsholm. Olin tutustunut häneen aikoinaan Suomi juoksee -tapahtumassa Nuorgamista Helsinkiin.
Esko on muuten ensimmäinen suomalainen Havaijin Ironman-kilpailun voittaja. Hän voitti kilpailun 55-59-vuotiaiden sarjassa kahdesti, vuosina 1998 ja 1999 ollessani minulla töissä. En tästä voi kuitenkaan ottaa minkäänlaista kunniaa, sillä Esko on yksi sisukkaimmista kilpailijoista ja lujimmista harjoittelijoista, jonka olen koskaan tavannut.
Lehden ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa uskoin lujasti lavatanssin tulevaisuuteen, vaikka uhkakuvat olivat selvästi näkyvissä. Maaseudun tyhjeneminen ja eri vapaa-ajanviettotapojen lisääntyminen.
Kirjoitin, että tanssi elää niin kauan kuin on kahta eri sukupuolta olevia ihmisiä. Kirjoitin, että tanssin aikana voi koskettaa toista ihmistä tavalla, joka muissa tilanteissa koettaisiin sopimattomaksi. Jo tuolloin – nykypäivästä puhumattakaan.
Tanssi-ilta ajomatkoineen on monien miellyttävien elämysten ilta. Väitän, että on olemassa edelleen kymmeniä tuhansia ihmisiä, joille yhdestä tanssi-illasta on tullut se elämän kaikkein rakkain. Tai ainakin se on johtanut niihin kaikkein rakkaimpiin päiviin. Tanssilattialla, sen reunustalla tai lavan kahviossa on tavattu Hän, jonka kanssa on lähdetty kulkemaan elämän mittaista matkaa yhdessä.
Moni muistaa Viihdesanomat oikeastaan pelkästään siinä julkaistun ”Jokkerin listan” vuoksi. Pisteytin eri esiintyjät listalla viiden eri kategorian perusteella ”paremmuusjärjestykseen”. Listan laatimiseen tarvittavat tiedot keräsin omistamieni tanssipaikkojen kautta sekä muutamasta muusta paikasta, joiden vetäjille olin antanut neuvoja toiminnan käynnistyessä.
Vaikka lista sai paljon arvostelua ja vähättelytäkin, tarkoitukseni oli hyvä. Ja sitä tarkoitusta se eittämättä myös palveli. Jo edeltävänä syksynä monet urheiluseurojen edustajat ja kesälavojen olivat minuun yhteydessä tiedustellakseen seuraavan kesän tähtiesiintyjiä.
Listan saama arvostelu oli kuitenkin todellisuudessa vähäisempää kuin julkisuudessa on esitelty. Eräs tapaus kyllä tulee mieleen vielä näin vuosikymmeniä myöhemminkin.
Olin yhdistetyllä konsultointi- ja perhematkalla Punkaharjulla Kultakiven lomakylässä, kun vastaani käveli eräs takavuosikymmenien tähtiartisti miesystävänsä kanssa. He olivat tulossa Arja Korisevan häistä, joihin myös minä ja Raili olimme saaneet kutsun.
Nähdessäni minut, mies alkoi hyppiä tasajalkaa kuin kauris naurismaalla, uhaten lyövänsä minua, jos hänen puolisonsa ei olisi seuraavalla listalla ykkössijalla.
Tuota kohtaamista ei ole tämän enempää retostella, mutta lyömiseksi asti se ei mennyt. Mutta ei se ollut kaukanakaan.
Ymmärrän luonnollisesti artistien näkökulman. Kyse on heidän elinkeinostaan ja monelle vielä paljon suuremmasta asiasta, sillä heidän koko persoonansa on rakentunut suosion ympärille.
On kuitenkin täysin eri asia, myydä lippuja teatterin samettipäällysteisille istuimille kuin tanssilavalle, joiden vessoihin ei tule juoksevaa vettä. Enkä edes usko, että listastani närkästyneet taitelijat olisivat halunneet esiintyä yli viiden tunnin matkan päässä Helsingistä – etenkään jos korkeatasoista hotellimajoitusta ei olisi saatavilla kohtuullisen matkan päästä.
Mietin pitkään tätä juttua kirjoittaessani, että olisiko jonkinlainen päivitetty lista syytä julkaista. Sellaisen kyllä lyhyesti teinkin multatöiden lomassa, mutta ehkä aika on ajanut tämänkaltaisten asioiden ohi.
Sen sijaan on ollut aivan upeaa huomata, että reilut 30 vuotta sitten kirjoittamani uskomus lavatansseista ja niiden tulevaisuudesta näyttää pitävän edelleen paikkaansa, ainakin jossain määrin. Monella lavalla on rikottu kuluneena kesänä kävijäennätyksiä ja ennen kaikkea tunnelma on tanssijoiden keskuudessa kuin ennen vanhaan.
Aika näyttää, onko kyseessä vain muutaman vuoden kestävästä trendistä vai rakennetaanko tässä jotain uutta ja kestävää. On joka tapauksessa ilo olla vielä mukana seuraamassa meille niin rakkaan harrastuksen ja elämäntavan uutta kevättä.
Mitä tulee tässä lehdessä jo vuosikausia kirjoittamaani palstaan. Suunnitellessani tulevan syksyn juttuja, huomasin että kynä vetää väkisin raapustamaan jo aiemmin kertomiani tarinoita. Ehkä se on merkki siitä, että nämä lyhyet jutut alkavat käymään jo vähiin, uusiakaan enää ei tämän ikäisenä hirveästi ehdi syntyä.
Jatkan edelleen palstalle kirjoittamista säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta vanhassa julkaisutahdissa en uskalla luvata pysyä.
Toivottavasti kaikilla Ykköset! -lehden lukijoilla on ollut mieluisa, sopivan rauhallinen ja sopivan aktiivinen kesä. Kiitokset kaikille tapaamilleni ihmisille niin Merikarvialla, Kauhajoella kuin Saarijärvelläkin. Palautteenne merkitsee minulle paljon.
Halutessanne voitte lähettää juttutoiveita tai palautetta Ykköset! -lehden toimitukseen tai vaikkapa minulle henkilökohtaisesti, minut tavoittaa parhaiten Aronkeitaan lipunmyyntitiskin takaa heti 6. syyskuuta alkaen. Oikein hyvää hiljalleen alkavaa syksyä kaikille!
