Elämäni päivämääriä, osa 44
3.4.2024
Olin ostanut Merikarvian vanhan kunnalliskodin jo heinäkuussa 1981, mutta sen kunnostaminen viivästyi lukuisten valitusten vuoksi yli vuodella.
Tästä syystä päätinkin tarttua helsinkiläisten serkusten, Tero ja Risto Kauppisen tarjoukseen lähteä vetämään Uusi Lahti -nimistä kaupunkilehteä.
He olivat jo minulle tuttuja Tero J. Kauppisen perustaman Suomen Yritysvalmennus Oy:n kautta, jonka palveluksessa olin ollut jo ennen Vaasa-lehdestä saamiani potkuja.
Kauppiset eivät päätoimittaja Korjuksen tapaan jarruttaneet työntekoani, päinvastoin. He olivatkin oman työelämäni ylivoimaisesti parhaat esimiehet. Osaavia, innostavia ja palkitsevia. Muita esimiehiä minulla ei heidän jälkeen ole ollutkaan, paitsi puolisoni. Erinomainen esimies hänkin, mutta tiukanpuoleinen.
Jo edesmennyt legendaarinen Urpo Lahtinen oli perustanut Suomen ensimmäisen kaupunkilehden, Tamperelaisen, jo vuonna 1957. Lahtisen esimerkin innoittamana ilmaiseksi jaettavia lehtiä alkoi ilmestyä tiuhaan vauhtiin ja jo parin vuoden sisällä eri puolilla Suomea ilmestyi kymmenkunta kaupunkilehteä.
Tästä huolimatta pari vuosikymmentä myöhemmin 80-luvun alussakaan ilmaiseksi jaettavia koteihin jaettuja lehtiä ei juuri arvostettu. Kesämökin ulkohuussissa käänneltiin mieluummin moneen kertaan luetun Suomen Kuvalehden kellastuneita sivuja, kuin olisi edes vilkaistu ilmaisjakelulehden tuoreinta numeroa.
Vielä 80-luvullakin provisiopalkkaisen ilmoitusmyyjän ei tarvinnut paljon laihdutusoppaita lukea. Ainoastaan kylän apteekkarin ainoan tyttären nainut myyjä saattoi tietää kauppansa lihatiskin sijainnin.
Vaikka olen erilaisia töitä saanut elämäni aikana tehdä, pidän ilmoitusmyyntiä ylivoimaisesti hankalimpana työnä, jota olen koskaan tehnyt. Kun nälässä vietetyn viikonlopun jälkeen maanantaiaamun viisi ensimmäistä puhelua päättyy kiireisen liikkeenharjoittajan haistatteluun, se kysyy luonnetta ja pitkää pinnaa.
Opinkin menemään suoraan paikan päälle yritykseen, kuuntelin tarvittaessa tuntikaupalla yrittäjän tarpeita ja huolia. Sen sijaan, että olisin myynyt ilmoituksia, myin heille asiakkaita. Vaikka kaupustelu ei tullut minulle luonnostaan, onnistuin mielestäni kohtuullisesti.
Vaikka olinkin omasta mielestäni jo kokenut lehtimies, lehden kokonaisvaltaisen teon opin vasta Lahdessa. Näitä oppeja sitten hyödynsin aikanaan kustantaessani omaa Viihdesanomat-lehteäni.
Uudessa Lahdessa vastuulleni uskottiin päätoimittajan tehtävien lisäksi lehden viikoittaisten teemojen suunnittelu, ilmoitusmyynti sekä lehden taittaminen Kouvolan Sanomien painotalossa.
Erityisen mielissäni kuitenkin olin, kun sain viimein ilman moitteita kirjoittaa juttuja muistakin aiheista kuin urheilusta. Ihan näin vapaata tajunnanvirtaa lehteen ei painettu kuin tähän mainioon Ykköset! -lehteen, mutta muutamia varsin maukkaita juttuja ehdin sinnekin kirjoittaa. Niistä lisää ensi kerralla.
