Elämäni päivämääriä, osa 25
3.5.2023
Saapuessani Saarijärvelle, osuuskaupan baarissa minua odotteli Reino Hakkarainen, Saarijärven Pullistuksen puheenjohtaja. Hän oli keski-ikäinen, vanttera ja lyhyehkö mies, jonka juurevaa olemusta pitkähelmainen nahkatakki korosti. Ulkoiselta olemukseltaan hän olikin täysi vastakohta Keuruulla tapaamalleni pankinjohtaja Ilvesmäelle.
Jostain käsittämättömästä syystä tunsin häntä kohtaan lämpimästi jo ennen kuin olimme avanneet keskustelun. Ajan saatossa meistä tulikin hyvät ystävät, jotka pitivät yhtä kaikissa asioissa.
Hän vei minut tien toisella puolella olleeseen seuran toimistoon. Urheilukentän laidalla sijainneen talon Pullistus oli ostanut Saarijärven Martoilta. Siksi paikkakuntalaiset kutsuivat sitä Marttalaksi. Hakkarainen sanoi minulle, että voisin asua Marttalan yläkerrassa siihen saakka, kunnes hankkisin oman, hienomman asunnon.
Toimistolla meitä odotteli Veikko Kristiansson, seuran yleisurheiluosaston puheenjohtaja. Hän oli ottanut minuun yhteyttä Pullistuksen puolesta. Kolmas paikalla ollut henkilö oli ikäisenä, hyväntuuliselta vaikuttanut Antti Somppi, seuran sihteeri.
Sain kuulla, että ensisijaisena tehtäväni olisi pitää Pullistus valioluokan yleisurheiluseurana, koska vain sellaiset saivat pitää kansainvälisiä kisoja. Saarijärven juhannuskisoilla oli suuri merkitys koko seuralle ja siitä syystä ne piti säilyttää kaksipäiväisenä suurtapahtumana. Kansainvälisten huippunimien houkuttelu seuraavan kesän kisoihin pitäisi aloittaa mahdollisimman pian.
Toinen päätehtäväni olisi tanssi-, bingo- ja elokuvatoiminnan vetäminen Kukonhiekan lavalla sekä keskustan Kisasuojassa, jonka rakentaminen aloitettaisiin marraskuussa.
Hetken aikaa piirustuksia katseltuani ajattelin tulevan rakennuksen sopivan korkeintaan halkoliiteriksi. Sitä en kuitenkaan kehdannut sanoa, vaan totesin Pullistuksen miehille, että talo soveltuisi vain lentopallon peluuseen ja siihenkin vain ilman yleisöä. Tämän he myönsivät, mutta kertoivat että seuralla ei muuhun ollut varaa.
Minua suututti. Minun tulisi valmentaa yleisurheilijoita ja pitää seura pinnalla, mutta seura ottaisi miljoonakaupalla velkaa ja rakentaisi hallin pallonläpsyttelijöille. Edes voimailusalia ei rakennukseen ollut piirretty, mutta sauna oli sitäkin suurempi. Ajattelinkin silloin, että se olisikin ainoa paikka, jossa lentopalloilijoille tulisi hiki.
Olin asettanut muutamia ehtoja sille, että muuttaisin pois Posiolta. Tärkeimpänä ja tiukimpana se, että mukanani muuttaville nuorille tarjottaisiin töitä.
Saarijärvellä toimi 70-luvulla useita metsäyhtiötä, seuran nokkamies Hakkarainenkin oli töissä Yhtyneillä Paperitehtailla vastaten puunhankinnasta pitäjän alueella. Pullistuksen johtokunnan jäsenistä myös Martti Laitinen, Olavi Vuojakoski sekä Taisto Laitinen olivat eri metsäyhtiöiden palveluksessa.
Saatuani lupauksen, että nuoret saisivat töitä, lupauduin ottamaan Pullistuksen toiminnanjohtajan pestin vastaan joulukuun alusta, vaikka Kisasuojan suunnitelmat eivät minua vakuuttaneetkaan.
Vain peruskoulun käyneille Kaarlo Maaningalle, Esa Tikkaselle ja Paavo Vaaralalle sekä Muuramessa asuneelle Esko Lipsoselle luvattiin järjestää harjoittelupaikka metsäkoulua varten. Kuvankaunis ja lahjakas korkeushyppääjä Marja Sipola sai töitä Hietasen Pekan vaatetusliikkeestä. Vasta 15-vuotias Risto Pentikäinen jatkaisi koulunkäyntiä Saarijärvellä. Lahjakas nuori kolmiloikkaaja Matti Isopoussu sen sijaan lähti urheilujoukkoihin Santahaminaan.
Soitin toimiston pöydällä olleesta vihreästä lankapuhelimesta Viitasaarelle, etten tulisikaan hotelli Ruuponsaareen sovittuun tapaamiseen. Muista paikkakunnista poiketen Viitasaarella ei ollut lainkaan tanssipaikkaa, mutta minulle oli luvattu hienolta kuulostanut toimi Ruuponsaaren markkinointipäällikkönä, Viitasaaren Viestin toiminnanjohtajan tehtävän ohella.
Nyttemmin jo purettua Ruuponsaaren kiinteistöä tarjottiin myöhemmin minulle ostettavaksi samaan tapaan kuin lähes kaikkia muitakin Suomen korpihotelleja. Onneksi puolisoni onnistui estämään kaupat.
Heti puhelun jälkeen lähdin ajamaan pohjoiseen. Ilta kääntyi pikkuhiljaa yöksi ja pääni täyttyi ajatuksista. Minun ja niin monen muunkin elämä tulisi muuttumaan lopullisesti.
