Eila Pienimäelle tärkeää on kuvataide. Hänelle ominta on öljyvärimaalaus. Kuvassa seinillä näkyvät taulut ovat kaikki Eilan maalaamia.
Eila Pienimäen taiteilijaura 60 vuoden merkkipaalulla
14.2.2019
Taisto Järvinen
Juhlakonsertti Jämi Areenalla 24. helmikuuta
Eila Pienimäen viihdetaiteilijan ura on kuuden vuosikymmenen mittainen. Vuonna 1958 ensimmäisen levytyksen tehnyt Eila Pienimäki juhlii 60-vuotis taitelijauraansa kuluvan helmikuun 24. päivänä Jämi Areenalla järjestettävässä juhlakonsertissa. Konsertissa kuullaan läpileikkaus hänen uransa aikana levyttämistään kappaleista.
- Uusin levyni ”On juhlan aika” ilmestyi hiljattain. Levyllä on kaksikymmentä kappaletta eri vuosikymmeniltä. Ensimmäinen levyttämäni kappale ”Itke en lemmen tähden”, on uunituoreen levyn ja siten myös konsertin ensimmäinen laulu. Levyllä on minulle tärkeimpiä kappaleita. Viimeisenä sekä levyllä että konsertin päätöslauluna on ”Ikaalisten valssi”.
- Konsertissa kuullaan kaikki uutuuslevyn kappaleet. Jokaisen kappaleen edellä sanon jotain kyseisestä laulusta, eli juonnan laulut. Juhlakonsertin alku-, väliaika- ja loppujuonnot tekee musiikkitoimittaja Tarja Närhi.
- Juhlakonsertin pääsylipun ostaneet henkilöt saavat konsertin päätyttyä lahjana uutuuslevyni, Eila Pienimäki sanoo.
Eila Pienimäen taiteilijajuhlavuosi on varsin moni-ilmeinen. Konsertteja, myös kirkkokonsertteja, haastatteluja, televisiota, radiota sekä kirjoittamista ja taiteen tekemistä riittää koko vuoden ajalle, kuten on riittänyt myös edellisinä vuosina. Tuleville vuosille on konserttien ja muiden esiintymisten lisäksi luvassa mm. elämäkertakirjan kirjoittaminen. Kyseessä on kuudes kirja Eila Pienimäeltä.
Eila Pienimäen aviomies Jorma Kuukkula sanoo juhlakonserttivuoden olevan aina hyvin tapahtumarikas. Näin on ollut 30-vuotisjuhlavuodesta lähtien. - Pieni yllätys meille oli se, että 60-vuotisjuhlakonsertin liput myytiin loppuun jo kolme viikkoa ennen konserttia.
Vanhempiani kiitän lopun elämääni
- Perheessämme oli yhdeksän lasta. Minä olin numero kahdeksan. Olimme kaikki lahjakkaita musiikillisesti ja myös kuvataiteessa. Jokainen meistä lauloi tai soitti jotain instrumenttia.
- Olin seitsemän vuoden ikäinen, kun tein sanoja melodioihin. Runoja aloin kirjoittaa jo hyvin pienenä. Vesivärit kiinnostivat, mutta lapsena en uskaltanut niitä toivoa joulupukilta, koska vesivärit maksaisivat liian paljon. Siksi piirsin kynillä. Oman kirjan toivominen oli ihan mahdottomuus, muistelee Eila Pienimäki lapsuuden ajan tekemisiä.
Vanhemmilleen Eila Pienimäki on kiitollinen siitä, että hän, kuten myös muut perheen lapset saivat heiltä taiteelliset lahjansa. Vanhempien kannustus oli myös ensiarvoisen tärkeää.
Eila Pienimäki pitää taiteilijauransa ratkaisun hetkenä iskelmälaulun SM-kilpailuja vuonna 1958, jolloin hän voitti naisten sarjan, ja sai yleisönsuosikki -palkinnon. Miesten sarjan samoissa kilpailuissa voitti muuan Eino Grön Porin Reposaaresta.
- En ole kovin kunniahimoinen, mutta Toivo Kärki vei minua eteenpäin. Levytysurani alkoi vuonna 1958 aikaisemmin mainitulla ”Itke en lemmen tähden” -kappaleella. Seuravana vuonna syntyi ”Vanhan veräjän luona”.
- Jo aikaisemmin olin toki esiintynyt Mauno -veljeni yhtyeen solistina jo vuonna 1955. Uuden vuoden päivänä 1956 alkoivat tanssikeikat. Se oli Maunon ansiota. Ensimmäinen kansallinen esiintymiseni oli 3-vuotiaana Suomen Yleisradion Markus-sedän Lastentunnilla.
Opiskelunsa Eila Pienimäki painotti vahvasti taiteeseen. Hän opiskeli USA:ssa ja Mexicossa, Mexicocityssä psykologiaa, biologiaa ja taidehistoriaa, kutakin kolme lukukautta, vaikka yksi olisi riittänyt, mutta innostus ja palo vetivät opiskeleman. Jokaisen muun aineen opiskelu meni oikealla aikataululla. Toukokuun 11. päivänä vuonna 1980 Eila nouti mustan tupsulakkinsa ja sai onnellisena lukea yliopiston päätöksen: Assoriate in Arts Cum laude, ja niin yksi hänen unelmistaan toteutui.
