Päivi Vihriälä komeiden poikiensa seurassa, muistelee tapausta, mikä kuvaa uhrausten ja äitiyden siunauksia. ”Haettiin vuosia sitten yhtä poikaamme tenavaleiriltä kotiin. Ei mennyt minuuttiakaan, kun takapenkillä retkotti suloiseen uneen vaipunut pikku-urheilija mitali kaulassaan, pelipaita päällä, sämpyläpussi tyynynään. Hän oli antanut pelikentille kaikkensa - ja antaa edelleen. Kuva: Juha Vihriälä (Kuvasta puuttuu Matti)
Äiti on perheen kuuntelija, tukija ja kantava voima
10.5.2023
Vivi Triballi
Päivi Vihriälä Vimpelistä, on neljän nuorukaisen äiti. Perheeseen kuuluu puoliso Juha Vihriälä ja pojat; Mikko, Matti, Lauri ja Jussi. Tulevana kesänä Mikko ja Lauri pelaavat Vedon miesten superpesisjoukkueessa.
- Jussilla on junnusopimus siihen. Jussin juttuja ovat myös poikien superpesis Vetelissä ja miesten suomisarja Vimpelissä sekä mahdollisesti ykköspesis Alavudella, kertoo Päivi, joka toimii itse opettajana Vimpelin yhteiskoululla ja lukiossa.
- Olen myös MS-tautia sairastavan puolisoni omaishoitaja, Päivi lisää.
Päivi ehtii harrastamaan maalausta, pöytälaatikkorunoilua, talviuintia, lenkkeilyä, kulttuuria ja kulinarismia, hyvässä seurassa.
- Olen toisaalta herkkä tunneihminen, toisaalta vahva suorittaja. Henkisiltä juuriltani tunnustaudun jonkin sortin karjalaiseksi, vaikka Vimpelissä on asuttu jo reilut 15 vuotta.
Harrastuksesta lajin pariin
Vihriälän pojat ovat pienestä pitäen harrastaneet monipuolisesti liikuntaa ja pesäpallosta muotoutui ajan myötä ykköslaji.
- Tuomo-papan pelaajatausta ja kannustus oli yksi tekijä, mutta nostan suurella kiitollisuudella esiin poikiemme pelaajahistoriaan liittyvät seurat, valmentajat, huoltajat ja talkoolaiset sekä kuntien yhteistyökuviot. Näillä on merkittävä osuutensa siihen, että suuria urheilu-unelmia on päässyt toteutumaan pienellä paikkakunnalla, pohtii Päivi.
Lasten pesisharrastus vaatii sitoutumista myös lasten vanhemmilta.
- Siinä tarvitaan panosta rahallisesta tukemisesta kuljetuksiin ja talkootöistä korkeiden ruoka- ja pyykkivuorten valloituksiin. On hyväksyttävä, että joukkuelajia harrastavat tekevät työtä läpi vuoden yhteisen päämäärän eteen, Päivi selittää.
Hän myöntää, ettei ole ikinä ollut se perinteinen pesisäiti, joka häärii innolla kentillä, leireillä ja talkoissa.
- Pojilleni olen aina riittänyt ja siksi uskallan olla rauhassa omanlaiseni. Minun tukeni heille on edelleen täysi, mutta sen muoto on muiden ihmisten silmiltä salattua.
Vihriälän perheessä on pyritty luomaan keskusteleva, luottamuksellinen ja ehdoitta rakastava ilmapiiri, johon mahtuu niin hyvät kuin huonotkin vaiheet.
- Toinen toistamme tukien on menty eteenpäin, jaettu surut ja tuplattu ilot. Vaikka on tiettyjä yhteisiä periaatteita ja arvoja, jokaisella on oma elämänsä ja vapaus valita sen mukaiset polut, selittää Päivi.
Äitiys on siunaus
Voiko ihminen enempää toivoa, miettii Päivi Vihriälä, kun kuvailee kuinka äitiys on elämän suurin siunaus.
- Olen saanut olla mukana luomisen ihmeessä ja kokea neljän lapsen kanssa jo nyt niin paljon. Halaukset ja luottamukselliset keskustelut kuuluvat arkeemme. Rakastan ja minua rakastetaan, sanoo Päivi.
Myös hengellisyys ja sen tuomat periaatteet ovat keskiössä ja Päivi Vihriälä toivookin pystyvänsä siirtämään arvoja myös jälkikasvulleen.
- Nostan helmien joukosta esiin periaatteen: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." On turvallista luottaa elämänsä ihmistä suuremman varaan ja toimia niin, että lähelläni ja itselläni on hyvä olla.
Koko perheen yhteiset, kiireettömät hetket vaikkapa koti-illallisen merkeissä ovat tärkeitä.
- Tuo iloa kun vaihdetaan kuulumisia ja saan huomata lasteni onnellisuuden ja tasapainoisuuden. Välillämme on lämpö ja luottamus. Voisin ehkä todeta, että minulla on joka ilmansuunnalle oma henkivartija. Huumorilla höystetty huolenpito seuraa minua heidän myötään elämäni loppuun asti. Olen onnellinen äiti.
